Alaselän kiputila hellitti alkuviikolla ja Hurja oli jälleen sutena baanalla. Vantaan maraan aikaa reiska pari viikkoa ja viimeiset voitelut olisi nyt aika tehdä. Oman harjoittelufilosofian mukaan tuollaiset 16-21 dagista ennen kisaa raastetaan mahdollisimman pitkä maravauhtinen pläjäys. Tiistaina aamusella oli sitten tuon tapporeenin vuoro. Jalkaan uhkarohkeasti Azizerot ja äijä reenaamaan. Ranteessa matkaa mittasi Garmini ja hauiksessa Suunnon gps-pod. Teknojuoksijana matka mitattiin peräti kahden gepsun voimin!

Ekat kilsat menivät hurmiossa. Eka 3km (Garminin mukaan) taittui 11.30 suorastaan lauleskellen. Tämän jälkeen oli vuorossa radalla U-käännös ja Hurja sai pettymyksekseen huomata että alku oli taitettu mukavassa myötäisessä. Vastatuuliosuuksilla vauhti hidastui 4.03-.4.06 tasolle (yhä Garmin, sillä Suunto näytti koko ajan about 3-5 sek. kovempaa vauhtia), Kybä taittui kuitenkin leppoisasti aikaan 39.30. Ja homma jatkui mukavasti aina 16 kilsan kohdalle, jolloin jalat aivan odottamatta alkoivat huutaa hoosiannaa. Menivät siis jumiin ja homma näytti menevän taas kerran lahjakkaasti penkin alle. Kiitetty olkoon kuitenkin Asics, sillä hetkellisessä järjen kirkkaudessani olin varastoinut lenkkibaanan varrelle pysäköityyn Skeida- autooni vaihtokengät. Muistissahan oli Adidaksen aiheuttamat vaikeudet pitkillä raastoilla keväältä. Ei muuta kuin Triatholn- henkinen pitstop, kenkien vaihto ja raasto jatkui. Lopulta mittariin tuli 24 km ja Garminin mukaan keskivauhti oli 4.03. Suunnon mukaan 3.58. Pitstopin ajan pidin kellon pysäytettynä noin minsan ajan. 

Summaten: Pitkä valmistava reeni oli suksee jos Suunto oli oikeassa ja ihan-jees jos Garminin matka piti kutinsa. Näillä spekseillä järkevä maran alkuvauhti keikkuu tuolla 4.00/km paikkeilla, ehkä etwaksen verran ali. Ei siis ennätystä luvassa, mutta jos äijä ei katkea lopussa niin tuollainen 2.50-2.53 on mahdollisuuksien rajoissa.

Jälkipuhe eli ps. Tänään piti ravata ns. "roskakilsoja". Siis tuollainen 10 kilsan perusmättö ilman tavoitteita. Lenkin ensimmäisistä metreistä alkaen selkä lähetteli vakavia kipusignaaleja. Noidannuoli oli tullut takaisin, mutta toivottavasti ei jäädäkseen. Lenkki keskeytyi ja nyt äijä vetää kohtuullisessa etukumarassa kävellessäänkin. Eli selkä on tällä hetkellä kaput. Sheibe juttu, kun pitäisi vielä reenata, mutta sheibe happens.

ps2: Etsin lohtua lenkkipäiväkirjasta ja sieltähän sitä löytyi: 2009 raastoin Kankaanpään maralla 2.47, niin että maratonia edeltävänä kolmena viikkona tuli reenattua alle 100 km yhteensä. Ja viime syksynähän Kaarinassa meni mara 2.54 niin että edellisen parin kuukauden reenikeskiarvo jäi alle 150 kilsan.

Elikkäs levon kautta iskemään ja jos ei muuten viivalle päästä niin sitten jälleen  kolmiolääkkeitä nassuun aivan kuten ennen Vantaan maraa 2007, jolloin selkä myös oli ennen starttia kipeä ja loppuaika 2.44.