Taukoa on pidetty - niin juoksuissa kuin kirjoitteluissakin. Jouluaattona rynnistin kotoa anopille 15.4 km:n matkan kevyesti rallatellen 4.20 vauhtia. Lupaavaa siis, enhän edes yrittänyt mitään. Sitten tuli aatto kinkku, laatikot ja muu sen sellainen. Joulupäivä oli suunnitellusti lepopäivä - olihan takana jo kahdeksan päivän harjoitteluputki.

Tapaninpäivän aamuna se sitten alkoi. Pelätty pöpö. Päivän palautteleva lenkki (olin suunnitellut noin 15 km raapasua tuli peruttua) Tilalle tosin korvaavaa liikuntaa eli jääkiekkoilua. On muuten rankka laji täytyypi sanoa, varsinkin nuhaiselle miehelle, joka ei osaa luistella.

Nuha paheni, eivätkä edes perinteiset lääkkeet, joihin yhrenä elementtinä liittyy sauna, auttaneet. Pari päivää on nyt mennyt "pelastusarmeijalle". Harjoittelutaukoa on siis takana jo neljä päivää ja alun perin 90 km:n juoksentelu tällä viikolla typistyi 40 kilsaksi ja yhdeksi jäkikseksi. Nyt olo on tosin sellainen, että ehkäpä sitä taas huomenna palataan ns. sorvin ääreen.

Ite oon näinä nuhan päivinä kinkun pala hampaankolossani mietiskellyt melkeinpä filosooffisesti sitä, että onko sillä sheissenkaan verran merkitystä ensi kesän performansseissani olenko juossut joulukuun eräänä viikkona 40 km vai 80 km? Kai sillä sitten on, mutta tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että heinäkuussa Hämeenlinnan kaupunkimaratonilla aikani olisi 1.18 eikä 1.19 sen takia, että jouluna en juossut nylkytyslenkkejä. Jos joko osaa perustella niin perustelkoon

Ajatuksena olis perheen kanssa lähteä hiihtelemään uuden vuoden tienoilla viideksi päiväksi. Siellä pitäis taas kilometrejä tulla plakkariin - tosin hikilaudoilla -.