Ei tullut pöpöä. Lauantaina pistelin 12.7 km alle 4.30 km vauhdilla kiihdyttäen. Lopun hurmiossa repäisin pari kilsaa jo kesän puolimaravauhtia. Alusta oli aavistuksen sohjoinen ja huonosti pitävä. Lupaavaa siis. Tänään intouduin paiskomaan tän syksyn ensimmäisen tosilenkin. 20 km tuli taivallettua sohjopohjalla 4.20 km vauhtia. Vaikea sanoa kuinka paljon liukas ja sohjoinen pohja verottaa vauhtia kesäkeleihin verrattuna, mutta eiköhän tuo vastaa n. 4.00-4.10 vauhtia sortseissa juostuna kesäkuisella asfaltilla.

Eka kunnon reeniviikko lokakuun jälkeen päättyi lukemaan 85 km. Tavoitteessa ollaan enkä varmaankaan paljon enempää pysty jatkossakaan juoksemaan. Keväällä lisätään sitten taas tempoa ja vedellään noita huipputehokkaita 20-23 km: n kovia tempolenkkejä 3.50 kilsavauhtia.

Reeniviikon jälkeen, lomalaisena, maistui pari bisseä erityisen hyvältä. Ihme homma, miten olut maistuu paljon paremmalta lenkin jälkeen. Onkohan kyseessä luterilainen työmoraali joka jyllää? Eli olut on ansaittava tuskan kautta. Eli siis kiirastulen kautta taivaaseen.... Oluthan on erinomainen palautusjuoma myös tutkijoiden mielestä...

Mutta hipheijaa nyt nukkumaan ja huomenna kenties palauttava kymppi. Lepokin on käynyt mielissä.