Maratoneista, kokonaisista ja puolikkaista, on tullut suosittua kansamme syvien rivien keskuudessa. HCR houkutteli 10 500 ilmoittautunutta, Länsiväylää kirmaili pari tuhatta juoksijaa ja tuhannet suomalaiset hyökkäävät Tukholman maratonille kesän aluksi pidennettyä sightseeingiä tekemään. Ja mitä kansa edellä sitä julkkikset ja poliitikot jäljessä.  Alex Stubb on jo urheilevana ulkoministerinä käsite, mutta onhan maratonin juossut poikamainen valtiovarainministerimme Jykke. Ei-niin-tunnettuun julkkismaratoonari porukkaan kuuluvat mm. Risto Autio (Kotikatu ja Arkadianmäki) sekä julkkiskokki Sami Garam. On cool juosta maratoni tai ainakin puolikas. Voittaa itsensä ja kokea 30 kilsan jälkeinen seinä jne... 

Onko suomalainen kestävyysurheilu  siis kaikkien aikojen parhaassa iskussa? Vastaus: Ei ole. Maratoonareiden määrä lisääntyy kuin sienet sateella, mutta taso putoaa kuin lehmän häntä. Iloisella seiskytluvulla lähes joka pitäjästä löytyi äijä (joku Virtanen, Korhonen, Mäkinen tai sinne päin) joka vetäisi kympin 30.13 ja maratonin (sen ainoan) 2.25. Ei ollut asiaa moisilla floppiajoilla piirin mestaruuskisoja pidemmälle, ei ainakaan Kalevan kisoihin. Nykyään jos kybä taittuu puolen tunnin korville niin paikka Ruotsi-Suomi maaottelussa on saletti. Ja 2.25 mara-ajalla saattaapi tulla SM-kisoista se jaloin metalli palkinnoksi.

Siis whats going on? Varusteet, erityisesti kengät ovat ihan eri tasolla nyt verrattuna seiskytlukuun. Valmennustietouttakin kait on viksuilla valmentajilla. Huiput reenaavat aivan takuuvarmasti tänä päivänä yhtä paljon kuin 1960- ja 1970-luvuillakin. Missä luuraavat siis uudet Vainiot, Virenit ja Maaningat? Entäpä ne piiritason Virtaset, Niemiset ja Korhoset? Omalla huimalla enkallani puolimaralla ja maralla sijoituin Suomen kyseisen vuoden tilastoissa kirkkaasti sadan parhaan joukkoon. Näillä reenimäärilllä....

Analyyttisen looginen selitys on se, että lahjakkaimmat nuoret eivät hakeudu lajin pariin. Juoksukentän kiertäminen räkäposkella ei taida olla oikein muotia. Muut lajit vievät potentiaaliset huiput mukanaan. Nykypäivän Viren pelaa salibandyä, Vainio lentopalloa ja Maaninka ultimatea. Vasala curlingia tai hokia. Raaga, angara reeni ja kestävyysurheiluun vaadittavat hulluus ei postmodernia lyhytjänteistä nykysukupolvea kiinnosta. Tuloksia pitäisi tulla heti - ja mieluummin niin että on kivaa. Joten maamme kestävyysjuoksueliitti rakentuu kaistapäiden varaan, joista itsensä kiusaaminen on kivaa..

Täytyypi jatkaa tätä pohdintaa myöhemmin. Nyt kutsuvat työt...