Sataa sataa ropisee ja mies kotona hoitamassa lapsia. Joten aikaa on hyvin Bulgaria aiheisen trilogian kakkososan kirjoittamiseen piipaa- autoilla leikkimisen ohessa.

Suomessa lääkärit ovat kiireisiä ja kalliita. Töitä riittää ja hurjasti päivystetään - toki kohtuullisella korvauksella. Välillä on niin kiire töissä, ettei ehditä kahvituntia pitää, lounaasta puhumattakaan.

 Lääkärin taivas - ja helvetti lienee Bulgarian Sunny Beachillä. Hotellimme yhteydessä tarkalleen lasten uima-altaan kohdalla oli jatkuva 24h lääkäripäivystys. Peräti kahden äijän vahvuudella. Siinä altaan reunalla tohtorit viettivät laatuaikaa tupakkia poltellen ja lehteä lukien aamusta iltaan. Rusketusta tuli mukavasti ja kahvia kului gallonoittain. Välillä nauratettiin naapurihuoneen ammattihierojaa ja turistien lapsikatraille hymyiltiin. Rento meininki kaiken kaikkiaan. Viikon aikana perheyksikkömme vietti lukuisia tunteja altaalla, eikä tohtorikaksikolle siunaantunut kuin kaksi hoitotilannetta: Vettä korvassa turistilla ja vakava liikenneonnettomuus hotellin edessä.

Mönkijän ja henkilöauton törmäys hotellimme edessä synnytti tohtoreiden punttiin vipinää. Liioitellen voidaan puhua jopa raivoisasta spurtista miesten rynnittyä onnettomuuspaikalle. Onnettomuus lieni lähes fataali mönkijämiehelle, mutta nostatti suomipojassa respektiä tohtoreita kohtaan. Tuohon tilanteeseen asti olin pitänyt äijiä ns. turhina miehinä, mutta kun tilanne oli päällä, niin tohtoreista löytyi vaadittavaa ER-tyyppistä lääkäryyttä.

Lienevät 9kk vuodessa Sofian tai jonkun muun suuren stadin sairaalalääkäreitä, jotka käyvät kahmaisemassa leijonan osan vuoden liksoistaan istuskelemalla uima-altaalla päivystämässä. Tuottamassa turisteille turvallisen fiiliksen loman ajaksi. Tohtori on jo paikalla...

Muutenkin Bulgariassa työvoima lienee halpaa. Ravintoloissa on yleensä puoli komppaniallista tarjoilijoita, vaikka rafla olisikin puolityhjä. Hotellissamme oli resepsuunissa pari tätiä 24h passissa ja viereisellä tiskillä kolmas täti rahaa vaihtamassa. Lisäksi hotellimme käytävillä huseerasi pari-kolme bulgaariäijää nähtävästi vain fiilistä luomassa ja turisteille juttelemassa.

Yleensä en pahemmin ole itä-Euroopassa arvostanut taksiautoilijoita. Kuskit huijaavat ja kusettavat asiakkaitaan kaikilla mahdollisilla keinoilla periaatteella tyhmä, tyhmempi, turisti. Välillä jopa etukäteen sovittuun hintaan pyritään lisäämään maksettaessa mielikuvituksellisia lisiä tyyliin matkalaukkumaksu, suunnistusmaksu tai yleensä vaan lisämaksu. Bulgariassa koin odottamatta säälin tapaisia tuntemuksia paikallisten taksikuskien autorivien ohi kävellessämme. Takseja nimittäin oli tarjolla aivan pirusti eikä kukaan tuntunut niillä ajelevan. Hotellimme edessä ollut äijänkäppyrä tuntui juurtuneen autonsa etupenkille kuljetettavia odottaessaan. Ei ollut paljon ajoja..

Ei ollut kaukana, että olisin rahdannut perheeni yhteen näistä takseista ja lähtenyt huviajelulle, vaikkapa läheiseen Nessebarin kaupunkiin. Ihan vaan hyväntekeväisyysmielessä....

Eilen juoksentelin taas tutuilla kylänraiteilla 12 kilsan palauttavan lenkin. Tuntuupi vielä Bulgaria kintuissa. Olisikohan jopa jonkun sortin nestevajaus päällä? Jaloissa lievää kipua ja meno takkuista. Hassuinta oli, että 17 asteen ulkolämpötila tuntui lähes helteeltä. Taitaa olla keho sekaisin...

Viikon saldo siis 45 kilsaa. Alkavalla viikolla pakko reenata kunnolla, jos haluaa Turkkuseen Paavo Nurmi- maralla startata. Juhannus vaan on ollut usein aikaa, jolloin lenkkarit ovat olleet pari päivää naftaliinissa. Ja kukapa täysjärkinen nyt Turkuun haluaisikaan mennä?