Viime viikon lenkkikilsat: 10. Tän viikon lenkkikilsat: 16. Ja kuuden päivän päästä pitäisi ravata hurmiossa edestakaisin Helsinskiä yli 42 kilsan verran. Mieluiten alle kolmen tunnin. Tuntuu just tällä hetkellä aika vaikealta yhtälöltä. 

Ai niin se selkä. Ei auttanut julkinen päätös, että selkä on kunnossa. Ei ole. Tai sitten on se melkein. Viime torstaina olin kuin se kuuluisa sonni, tai siis varsa kevätlaitumella vetäessäni mukavan kympin lenkin 40 minsan korville. Lenkin jälkeen suunnittelin kotia palattuani päivittäväni blogiani käyttämällä Kalifornian kuvernöörin ja tunnetun ympäristöaktivisti Arnold S:n kuuluisaa lausetta: "Im back". Mutta fibaan meni. Perjantaina plaani oli kirmata noin 20 kilsaa, jopa välillä jopa tollaista 3.40 km- vauhtia.

Alkulenkki meni kuin rasvattuna. Maisema vaihtui ja lenkkipolulla eteeni ilmestyi kuin tyhjästä ihkaelävä vuohi. Siis sellainen kotieläintarhaeläin. En peljästynyt vaan kiihdyttelin pukkinderuksen kanssa Pyhtään maalaisraiteilla hymy huulilla. Pukin keskisalomainen 600 metrin spurtti oli lopulta meitsille liikaa. Lienikö enne, sillä kilsa pukkeilun jälkeen selkä lähetti vakavan kipusignaalin tajuntaani. Eikä helpottanut. Kahdenkympin lenkki typistyi kuuden kilsan kiskaisuksi, jonka viimeiset pari kilsaa vetelin osittain apostolinkyydillä. Ei ollut meikä joka pääsi heittämään Arnoldin kuuluisan leffakliseen paluusta kisakuntoon. "Im back" totesi meitsin selkä kipulenkin jälkeen varsin monimielisesti.  

Ny on tällä hetkellä kuuluisa mietintämyssy päässä. Siis mitä tehdä? Maraan on aikaa alle kuusi vuorokautta ja viime viikkojen meininki on tossa edellä kuvattu varsin tarkkaan. Ei siis hyvä. Järkityyppi kävis ruinaamassa tåhtårilta vemppatodistuksen, jolla osallistumisen sais siirrettyä vuodella eteenpäin. Mr Sensible-guy alottas alkavalla viikolla kevyen reenin, kenties uimista, vesijuoksua jne. hömpänpömppää ja asettas tavoitteen loppusyksyn kisoihin. Jyskälään olis vielä melkein kuukausi ja Vantaalle lähes kaksi. Järkimies ehtisi todennäköisesti kuntouttaa selkänderuksen ja reenata vielä koneiston sikakovaan iskuun.

Olenko järkimies? Enpä taida olla. Eli normimeiningissä selkä tuntuu 98% normaalilta eikä toi perjantain lenkin kiputila ollut mikään infernaalinen. Selkä ehtii vielä palautua vajaan viikon, joten mahdollisuudet maaliin pääsyyn ovat ihan kohtuulliset. Tosin ennätykset tai edes PB- haaveet Stadissa voitaneen haudata. Pitänee lähteä vaan ns."laissez-faire"-meiningillä Hesan kaduille, sen kummemmin puristamatta. Jos selkä laukeaa niin sitten jälleen Punaisen Ristin kyytiin maalipaikalle.