Syksyn merkkejä: Lintujen muodostama laivue matkalla etelään, eurooppalaiset futisliigat käynnistyvät ja tietenkin tärkeimpänä: vihdoinkin ihmisystävällinen sää ulkoiluun juoksun merkeissä. Lintuauroista ei näillä biologia tiedoilla kannata blogata mitään. Äijähän saavutti kyseenalaista kunniaa ala-asteen sijaisena sekottamalla männyn ja kuusen toisiinsa. Maaseudun lapset pääsivät ruoskimaan armotta kaupunkilaissijaista, jolle luonnon monimuotoisuus on jäänyt ainakin lajien tuntemuksen tasolla lähelle nollaa. Puista parhaiten meitsi tunnistaa vaahteran. Syy moiseen saavutukseen löytyy yllättäen hokista.

Futisliigoista voisinkin sitten avautua taas vaikkapa kahden blogikirjoituksen verran. Myönnän olevani ainakin Epsanjassa gloryhunter: Kannatan Barcaa. Olen kannattanut jo ainakin kahreksan vuotta. Ei siis tullut barca- fanius äidinmaidossa. Mutta kuitenkin, onhan Barcan peli kauneudessaan verrattavissa Botticellin maalauksiin tai Viivi Pumpaseen.Silti eurooppalaiset liigat kyllästyttävät. Ennustan oraakkelimaisesti: Espanjan mestari on Barca tai Real, Englannissa Valioliigan voittaa Chelsea tai ManU, Italiassa mestaruutta juhlitaan Milanossa ja Saksassa lederhosenit väpättävät baijerilaisten jalasssa kauden päätyttä. Ja Mestarien liigan pyttyä kannattelee lähes varmasti, joku edellä mainituista. Booring!

Missä on iloinen seistkyt- tai edes kasikytluku? Aikakausi jolloin Euroopan paras seurajoukkue oli Nottingham Forest, Aston Villa tai suorastaan ihanan seuranimen omaama Borussia Mönchengladbach.. Entäpä legendaarinen Steaua Bucarest, jonka ilmiömäinen kassari Helmut Ducadam torjui rankkikisassa romanialaisille "mestareiden liigan" voiton 1987 tai jotain? Yllätyksiä ei enää ole odotettavissa. Vaikka futis nimenomaan on laji, jossa mahdotonkin voi olla mahdollista. Vai kuka voi väittää, että onnistui ennustamaan Kreikan Euroopan mestaruuden 2004? En ainakaan minä, vaikka näinkin Hellaksen pojat kehissä Venäjää vastaan paikan päällä Farossa. Yllätykset ovat futiksessa nykyään kuriositeetti. Siis asiaankuuluvasti Chelsea konttaa kerran kaudessa Wiganille 0-1 tai Real ottaa turpaansa Levantelta.

Jatkossa tilanne pahenee. Vinkuintialaiset teräsmiljardöörit, venäläiset oligarkit, tylsistyneet sheikit sekä "asiantuntevat" amerikkalaiset urheilusijoittajat lisääntyvät kuin sienet sateella. Luvassa on varmasti lisää case-Manchester City kaltaisia ilmiöitä. Veikkaaja-aviisissa jo uhkailtiin perinteisen jalkoihinpotkimis- ja pitkä pallo ja kaikki perään Blackburnin olevan myöntymässä jonkun intialaisen miljardöörin leikkikaluksi. Lupaili kait 200 miljoonaa puntaa uuden joukkueen kasaamiseen. Joten Blackburnin kokoonpanossa kirmailee ensi kaudella oletettavasti Robben, Cassano ja Forlan.

Ainut keino pysäyttää eurofutiksen tuhoon ajava kehitys on pelaajille määrättävä multieurooppalainen palkkakatto. Oma vaatimaton mielipiteeni on, että kenenkään ei pitäisi ansaita palloa putkimalla yli miljoonaa euroa kuukaudessa. Vaikka kyseessä onkin Yaya Toure. Voisi Yayakin potkia vastustajia sukille vähän halvemmalla.

Mutta sitten asiaan: eli juoksuun. Toissa viikolla marapettymyksestä intoutuneena b-luokan juoksija säntäili Lempäälän raiteilla ja mannuilla kokonaiset 101 km. Vauhdit olivat vielä hakusessa eikä kovaa reeniä kintut kestäneet. Silti lupaavaa. Viime viikolla äijän suoritustehoja söi lievä, mutta v-mäinen lenssu, joten reenit jäivät kahteen kertaan. Mutta viikon molemmat hölkät olivatkin sitten sukseita. Ennen lenssua tiistaina kirmaisin töistä kotiin Hervannan kautta. Mittariin tuli reiskat 20 km ja aikaa meni 1 h 20 min. Siis ilman pitkän matikan ällääkin on laskettavissa, että vauhti oli ihan mukavaa. Lenssun jälkeen viime sunnuntaina tarkoituksena oli kokeilla koneen köhäisyyttä kevyellä kenttähölkällä, mutta intouduinkin suunnitelmien vastaisesti pyyhkäisemään kybän lähes maksimivauhdilla aikaan 36.57. Eihän tuo kovaa vauhtia ollut, mutta lupaavaa kuitenkin. Kauden ekaan puolimaraan on nyt 12 päivää ja tän hetken munaskuukkelituntuma on, että alle 1.20 aikaan on hyvätkin tsäänssit. Voisinpa kait unelmoida jopa 1.18.xx ajasta. Se nährään sitten Jyväkylässä 11. syyskuuta.