Tammikuun statistiikkaa: juoksua 235 km ja hiihtoa 75 km. Ei siis voida puhua nollakuukaudesta, muttei myöskään valtaisasta reenihurmiosta. Kiitos suomalaiselle talvelle kasvihuoneilmiöstä yleistyneen runsaan lumipeitteen ovat juoksuhommelit olleet lähinnä lumessa tarpomista. Kovien vauhtireenien teko ulkosalla osoittaa järjen köyhyyttä. Todellinen kuntotaso ei lumimössössä loikkimalla paljastu. Siitä huolimatta olen osoittanut järjen köyhyyttä jo muutaman kerran raastaessani Tampereen lähiöissä edestakaisin räkä poskella ja verenmaku suussa. Tuloksena hurjia aikoja: kymppi parhaimmillaan 41.30 ja yksi kilometri hurmiossa aikaan 3.51. 

Päätelmä: Äijä on täysin kohmeessa ja huippukuntoon on mounteverestin korkuinen matka. Defenssi: lumisilla alustoilla ilman nastoja (tosimies ei käytä nastoja tai kikkaile talvisin millään muillakaan erityisvarusteilla) kilsavauhdista voi pudottaa huoletta ns. talvitasoituksena 30 sek/km. Elikkä 41 minsan kymppi vastaa kesällä 36 minsan kymppiä...

Totuus: Viime viikolla sain poikkeuksellisen mahdollisuuden testata talvikuntoani juoksumatolla. Pari vuotta taannoin riehaannuin kipittämään matolla kympin aikaan 33.56 tai jotain, josta innostuin nostamaan itseni jo kansalliseksi lupaukseksi. Sittemmin sain masentavaa palautetta mattotulosten ja ulkoratatulosten vastaavuudesta enkä enää ollutkaan lupaus. Anyway, mattotesti osoitti b-luokan juoksijalle sen kuuluisan kaapin paikan. Aikaa kybän raastoon lähes tosimielellä tehtynä meni 39 minuuttia ja 20 sekuntia. Siis h-vetin kauvan. 

Ehkäpä vaskiittitauko kummittelee vieläkin taustalla ja kunto on vielä lecasokkelin muuraus vaiheessa. Perustukset on parissa kuukaudessa tehty, mutta timoharjakaisia vietetään vasta huhti/toukokuussa. Selkokielellä: pk 1 tai 2 menossa ja vauhdit löytyvät vasta kun koiransheissemiinat ja hiekoitushiekka paljastuu lumikasaantumien alta. Joskus huhtikuun alussa. 

Hiihtohommat kiinnostavatkin tällä hetkellä jopa hölkkäilyä enemmän. Kauden avauskisankin suoritin hikilaudat jaloissa. Kyseessähän oli Lempäälässä järjestettävä lähes legendaarinen vuorokauden hiihto. Kaistapäiset hiihtäjät sivakoivat 2.4 kilsan baanaa nimensämukaisesti 24h putkeen. Onneksi kyseessä on kuitenkin viesti. Ite sain pyytämättä suoritettavaksi osuudekseni klo 23.30 - 01.00 välisen nightshiftin. Keli oli miellyttävä: -17 pakkasta ja hikilautoina vuonna 1996 ostetut pertsanvälineet, jotka maksoivat muistaakseni 300 mk. Ja voitelut jäivät tekemättä, kun en löytänyt kaapista voidepurkkeja. Näistä lähtökohdista suoritukseeni voin olla jopa suhteellisen tyytyväinen: 24 km ja yksi ylämäessä ohitettu luisteluhiihtäjä. Tiettyä nöyryyttä kisa kuitenkin opetti: tosiäijät pyyhkäisivät meikäläisen ohi lentämällä. Tämä herätti meikäläisessä uhoa ja talvisodan henkeä: Nähdäänpäs kesällä sortsit jalassa puolimaralla...  

Tavoitteet: Reenata naatiskellen. Jos huvittaa lähteä hiihtämään niin lähden hiihtämään, jos lenkki takkuaa niin juoksen hitaammin ja jos on evvk- meininki urheiluun niin jään kotiin soffalle pelaamaan xboxia ja syömään sipsejä.