Luokkataisteluhenkeä aikoinaan ansiokkaasti lietsonut The Clash levytti otsikkoni mukaisen biisipläläyksen joskus villillä 1970-luvulla. Tai siis vain tuon London Calling osan. Blogissani on nyt pidetty niin sanottu taidepaussi, jonka kesto lähentelee talvisodan kunnian päivien (105) lukumäärää. Mitään erityistä syytä moiseen taiteiluun ei ole; ei ole "writers bloggia", eikä myöskään kone ole ollut vuuen 2010 kesän tapaan kaput. Ei oo vaan hotsittanut kirjoittaa. On ollut evvk- meininki.

Tuo evvk- meininki ei ole ulottunut lenkkipoluille. Itse asiassa kesäkuun höntyilyjen jälkeen on tullut kipiteltyä kylän raiteilla mukavaan tahtiin. Heinäkuussa treenikirjaseen kirjattiin 360  ja elokuussakin 355 km. Kuluva kuukausi on ollutkin sitten rauhallisempaa menoa ainakin kilometrien nielemis mielessä (nielemismielessä=yhdyssana (?). Vauhdit ovat toki syksyn kunniaksi kasvaneet ja sfäärissä häämöttää kauden ehdoton huipentuma: Vantaan maraton 2011.

Kieltämättä Clashin hoilaamaa luokkataisteluhenkeä kartutti tänään telkkarissa näytetyt tuokiokuvat Berliinin maratonilta. Olisihan siellä ollut ihan kiva hölkkäillä Hailen ja hra Makaun sekä Paulan ja Leenan kanssa. . Berliinin sijaan täytyy tyytyä Vantaaseen. Brandenburgin portti korvaantuu Tikkurilan assalla. . Eip pidä valittaa: ei maratonille mennä fiilistelemään, nauttimaan tai kokemaan elämyksiä; maratonille mennään tekemään tulosta, raastamaan armottomasti kohti maalivaatetta, joka Vantaalla on muistaakseni erityisen inspiroiva. Berliinissä juoksevat rahasta raastavien proäijien- ja rouvien takana elämyksiä hakeva nössöporukka, joka korvaa perinteiset hop-in-hop-off- turistibussit juoksemalla nähtävyydeltä toiselle. Rock the Casbah!

Kun on ollut vähän taukoilua blogin päivityksessä,  niin päivitetään juoksuun ja vähän muuhunkin liittyvät tapahtuvat powerpoint- presentaatioista tutulla ns. "ranskalaisten viivojen" kavalkadilla, joiden alaviitteenä käytettäköön ns. "tähteä".

- edellisen blogipäivityksen jälkeiset kilpailusuoritukset

   *  Kotka Meripäiväjuoksu. Muistatteko: viime kesänä oli ajoittain kuuma. Meripäiväjuoksun aikana mittari näytti 28 celsiusta ja ilman kosteus oli varmaankin noin 200%. Taktiikkana oli selvitä maaliin elävänä. Onnistuin, vaikkakin olen joskun saman matkan kipaissut yli neljä minuuttia nopeammin.(14.7 km).  Maaliin riensin viidentenä  ja olin hetken musertunut luultuani, että olisin jäänyt tänä vuonna palkinnotta.    Ei kuitenkaan käynyt niin: kolme seniiliä (yli 40-v) voitti meikäläisen, joten yleisen sarjan hopeamitali pujotettiin kaulaan, ja mikä parasta tavarapalkintona Sennheiserin langattomat kuulokkeet (ovh 190 euroa).

 * Pirkkalan yöhölkkä. Juostiin kylläkin iltapäivällä. Matka oli 10.5475 km, eli epätarkasti ilmaistuna 1/2 puolimaraton. Aikaa meni noin 39.20, joten ei mikään vuosisadan kisa. Toisaalta reitti oli lievästi sanottuna vaihteleva maastoltaan ja jälleen kerran celssius mittarissa oli tuollaiset +25 astetta. Ja todettakoon entistä intiaania lainaten: Muutama herkullinen päänahka tuli saatua. Juoksu oli muistaakseni viikkoa ennen koulujen alkua eli elokuun toisella viikolla

 * Finlandia puolimara. Syyskuun alku. Loppukauden toinen päätapahtuma. Kaikki oli kuin pedattu ennätykselle: Hyvä reenikausi takana, reitti tunnetun nopea ja sää oli lähes perfekto. Eka kybä taittuikin vielä ilman pahempaa irvistystä 36.25. Mutta siihen se jäikin, vauhti tippui kuin se kuuluisa lehmän häntä ja lopussa homma oli suorastaan säälittävää. Toivon ettei Finlandia- maran sivuilla ole surkuhupaisaa kuvaa loppukiristäni. Onnistuin nimittäin häviämään kirissä Ranta-reitiltä maaliin saapuneelle äijäkkäälle. Ranta-Reitti oli kait pituudeltaan 12 km ja tyypit lähti juoksemaan heti puolimaraajien jälkeen. Tartteeko kirjoittaa enemmän? Ai hiin loppuaika oli 1.19.20, vaikka ajanottajat saivatkin hetkellisesti kellotettua ajan 1.18.39. Itsepetoksessa ei tarvinnut kauan rypeä, kun tulokset seuraavana päivänä korjattiin.

- muut kiinnostuksen kohteet

  * Jalkapallossa ei mitään uutta auringon alla. Barcan kolmen kotipelin maaliero on 18-0 ja vieraissa kohteliaina miehinä tunnetut Xavi, Messi ja kumppanit antavat tässä vaiheessa kautta joitakin lahjapisteitä, että kotijoukkueen faneilla olisi kiva olla. Englannin liiga on yhtä tylsä kuin aina ennenkin, suupieliä ylöspäin nostattaa Lontoon ylpeyden Arsun loisteliaat otteet pelikentällä. 

* Matkailu: Syyslomalla edessä perheen lennättäminen Lontooseen (siitä tuo otsikko) ja leppoisa kaupunkilomailu 7-v, 5-v ja 2-v hunnin kanssa. Erityisellä innolla odotan Vantaan maratonin jälkeistä elämää ylimenokausineen. Lontoossa ei lenkkeillä, mutta eiköhän kuntoilu hoidu Tuben portaita 1-2 hunnia + kärryt sylissä loikkien.

ps. Tänään jäi suunnitelmissa ollut Tampereen puolimaraton väliin neljä päivää kroppaani riuduttaneen lenssun ja vatsapöpön johdosta. Illan suussa havaitsin yllätyksekseni voivani paremmin ja kävin raastamassa GPS:n mukaan 21.1 km aikaan 1.21.49, ja ajatuksena oli juosta Vantaan maravauhtia. Eipä olisi tänään taittunut toinen puolikas samaa kiitoa, mutta lupaavaa kumminkin.

ps2. Makaun Patrikki raastoi maratonin Berliinissä ME 2.03 ja rapiat. Kilometrivauhdiksi laskin nopiasti lyhyellä matikalla käsittämättömät 2.57. Suomen kestävyysjuoksun eliitti hyytyisi Patrikin kyydissä viimeistään toisella kybällä eikä edes Jussi Utriainen jaksaisi kyydissä 18 kisaa kauempaa. Ite laskeskelin pysyväni Patrikin peesissä kilometrin ja kaksi metriä. On se äijä.

ps3. Respektiä muuten jänösille. Patrikin jänösistä paras pysyi keulilla aina 32 kilsan kohdalle. Aika kova äijä, sillä puolikkaan väliaikahan oli 1.01 ja vauhti pysyi tasaisena. Onkohan niin että nimettömäksi jäänyt jänönen lienee maailman viiden parhaan maramiehen porukassa?