Kuuluisa luokkataisteluralli "Tää on viimeinen taisto" olisi voinut olla iskevää hengenkohotusmusiikkia automatkalla kohti Kaarinaa ja täysmaratonia. Sen sijaan Spotify soittolistalta löytyivät hölkkäävän kansan lemppariviisut: "Burning heart"," Eye of the Tiger" ja kauhistuttavaa kyllä Marc Anthonyn ja Pitbulliln "Rain over me".

Viimeinen taisto oli kuitenkin kyseessä. Kauden kahdeksas kisastartti ja ehdottomasti viimeinen ennen jumalaista ylimenokautta. Edellisissä päivityksissä kirosin poskionteloitani ja peruuntunutta Vantaan maraa. Posket huuhdeltiin lopulta muutamalla angaralla juoksureenillä. Siitä huolimatta harjoitusmäärät Kaarinalle lähdettäessä olivat karulla tasolla: kuuden viimeisen viikon kilometrisaalis 170 km. Tekee siis 28.7 km viikossa. Ikuisena piilopositivistina arvelin moisen lusmuilun ainakin herkistäneen äijän armottomaan iskuun.

Tankkaus tuli suoritettua tällä kertaa uudella metodilla. En nimittäin tankannut käytännössä lainkaan. Pois jäivät pahanmakuiset tankkausjuomat ja yletön pastan mättäminen, puhumattakaan tolkuttomasta mehujen, vesien, vissyjen ja muiden litkujen lipittämisestä. Pari viimeistä vuorokautta ennen starttia vedin aavistuksen enemmän murua rinnan alle extra vesilasillisen kanssa. Kuvaavaa on ettei kisapaikalle kruisaillessani tarvinnut pitää pissataukoa kuin kerran ja matkaan meni sentään yli kaksi tuntia.

Olosuhteet Kaarinassa olivat loisteliaat. Lämpöä +8 ja lievä tuulenvire. Vaikka järjestäjät olivatkin turkulaisia oli homma ammattimaisesti hanskassa ja reittikin oli kohtuullisen hyvä. Lisäksi heti alkukilometreilta lähtien muodostui peräti viiden äijän letka, joka kellotti tasaisen tappavasti neljän minuutin kilometreja. Alku tai itse asiassa vielä  25 km:n kohdalla näytti tilanne suorastaan erittäin hyvältä. Jalka nousi letkeästi, eikä matkan rasitukset juurikaan tuntuneet. Väliaika oli tasan 1.40.

Sitten tuli noutaja. Ei legendaarisen paha, kuten vaikka Tsadissa 2009, mutta noutaja kuitenkin. Vauhti hiipui tasaisen tappavasti: 30 km väliajaksi tuli 2.00.45 ja 35 kilsan kohdalla viimeisetkin unelmat 2.50 alittavasta ajasta olivat jo romukopassa väliajan oltua 2.21.30. Viimeiset seitsemän kilsaa olivatkin sitten tuskaisia pohkeiden lähettäessä ihania kramppisignaaleja jatkuvalla syötöllä. Ankeutta lisäsi myös puuskainen vastatuuli viimeisen kolmen kilsan matkalla. Lopulta uupunut taistelija saavutti maaliviivan ajassa 2.54.19.

Analyysi: Erinomainen suoritus. Olo lähtiessä kisaan oli lievästi sanottuna epävarma. Takana oli kuusi viikkoa lusmuilua ja pöpöilyä. Viimeisin yli 25 kilsan lenkki on lenkkipäiväkirjani mukaan tehty elokuussa 2010 eikä Jyväskylän puolimaran jälkeen (syyskuun 4) ollut kuin yksi pidempi reeni plakkarissa. Vielä viikko ennen starttia yritin rykäistä epätoivoissani pitkän kovan lenkin saadakseni vähän itseluottamusta, mutta ehkäpä onneksi hyydyin 17 kilsan kohdalla ja jouduin peräti soittamaan rouvalta autokyydin kotiin. Ainut kovempi reeni viimeisen kuukauden aikana tuli raastettua Lontoossa Hyde Parkissa, jossa oli pakko kisata paikallisia juoksijoita vastaan verenmaku suussa. Seurauksena 16 kilsan reeni alle 4min/km vauhtia.

Näillä taustoilla pitää olla erittäin tyytyväinen tulokseen. Ja siitä innostuneena näin ylimenokauden aluksi suunnitellanan jo seuraavaa marakärsimystä. Kaikki kunnia Kaarinan maalaismaisemille ja pyöräteille, mutta mieli vie Kuljun hurjaa isompiin karkeloihin: Näillä näkymin buukkaan itseni Sveitsin koneeseen ja raastan ensi huhtikuussa Zurichin maratonin, jossa peesiapua on varmasti luvassa.