Korvamato= 1) Korvaan tunkeutunut matelija, jonka poisto vaatii lääkintähenkilökuntaa. 2) Päässä soiva yleensä erityisen tarttuva ja/tai ärsyttävä musiikkikappale. Lähinnä kertsi eli kertosäe

Korvamato oli aikaisemmin tuntematon käsite Kuljun hurjalle, jota makasiiniohjelma "PS" käsitteli uutisessaan. Katselijat olivat lähetelleet omia kokemuksiaan korvamadoista. Frontside ollie ainakin oli mainittu - eikä syyttä. Omalle kohdalle korvamadot iskevät lähes poikkeuksetta pitkää lenkkiä tai maraa raastaessa. Siis silloin kun tajunta alkaa pikkuhiljaa hämärtyä ja olo muuttuu usvaisen sekavaksi. Tämähän tapahtuu maralla 30-35 kilsan kohdalla ja pitkillä kovilla lenkeillä valitettavasti jo ennen 20 kilsan mittapyykkiä. Ja kuin Ansku Jäätteenmäelle faksit aikoinaan, tulevat myös korvamadot pyytämättä.

Pistetäänpä listaus legendaarisimmista korvamadoista, jotka ovat tuottaneet hurjalle nautintoa juoksupoluilla:

1) Puolikuu: Viimeiset viisi kilometria. 

    Kruunaamaton juoksijoiden korvamatoklassikko. Kun Helsinki City Marathonilla raastoin (2009) Ruoholahdesta Lauttasaaren kautta Otaniemeä kohti soi Puolikuun järkyttävä renkutus päässä taukoamatta. Kauheinta tietenkin on se että matkaa on vielä tuolloin jäljellä 8-12 km. "Viimeiset viisi kilometria ovat pitkät niin..."

2) Pirkka-Pekka Petelius: Armas Elain`

    Niinpä. Vaatinee syntymäajankohtaa ennen vuotta 1974, että tunnistaa kappaleen. Jos muistatte PPP:n, Heiskasen ja kumppanien Velipuolikuun 80-luvun lopulta, niin muistanette pääsiäishanun, Raivolla rysäpöksyn ja tietenkin komediasarjan tunnarin. Hieno biisi, mutta ei kuitenkaan silloin, kun se soi päässä pitkää kovaa marareeniä tehtäessä keskellä hervantalaista urbaanimaisemaa. "Jos minne lie polkuni vie oli päivä tai synkkä yö niin muistan ain sinut armas Elain..."

3) Säkkijärven polkka

  Urhean puna-armeijan tiedustelu-upseerit allekirjoittavat tämän korvamadon. Suomalaisethan soittivat kyseistä renkutusta taukoamatta kaikilla radio-aalloilla kesäkuun lopulta 1941, aina jatkosodan päätökseen syyskuulle 1944. Alkuperäisenä tarkoituksena oli "vallata" radioaallot, jotta pensasneuvostoliittolaiset eivät pystyisi räjäyttämään vetäytyessään radio-ohjattavia miinoja. Myöhemmin syynä lienee yksinkertaisesti suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluva v-maisuus.

Lenkillä harvemmin esiintyvä karvamato. Mutta kun esiintyy, niin aiheuttaa hurjassa tappiomielialaa, joka on hyvinkin verrattavissa jatkosodan perääntymisvaiheessa tapahtuneeseen Karjalan kankaan läpijuoksuun. Vain sillä erolla että kannaksella peräännyttiin ultramatkoja ilman lepoa ja tankkausta.

4) What is love?  (Haddaway)

Virtojen Rantarock 1992. Silloin biisi kuulosti hyvältä. Ei kuullosta enää, ei varsinkaan jos raastetaan kilpailuhenkistä maratonia. Jostain kumman syystä hra Haddawayn one-timeri soi korvamatona usein välillä jopa juoksulenkkien ulkopuolella. What is love, baby dont hurt me, dont hurt me...."

5) Tiffany: I think we are alon now

Kova hitti vuonna 1985. Punapäinen teinineitokainen hoilutti unohtumatonta kertsiä, jonka alkuosio aina silloin tällöin häivähdyksenomaisesti soi päässäni. "Running as fastest we can....Try to get away into to the night.... I think we are alone now" ja niin eespäin. Jostain kummasta syystä ei aiheuta itkua, kauhua ja hammastenkiristelyä.

Tiffanystä päästäänkin lyhyeen osioon korvamadoista joita on kiva kuulla päässään:

1) Enter Sandman (Metallica)

 Muistan elävästi kyseisen klassikkorenkutuksen takoneen päässäni HCR:n viimeisillä kilometreillä 2009. Eikä kokemus olllut ainutkertainen. Varsinkin intervalleja vetäessäni Metallica ja miksei myös AC/DC:n "For those about the rock" ovat miellyttäviä matoja. Ei haittaa.

2) We are the Champions (Queen) 

Vantaan mara 2007 viimeisen kilometrin aikana kun tajusin entisen ennätykseni siirtyvän historian romukoppaan yli viiden minuutin marginaalilla. Hieno biisi, paitsi silloin kun se alkaa soida päässä 27 kilsan kohdalla kun juoksua on takana ajallisesti yli 2h ja päällä on kova pohdinta keskeyttämisestä vaihtoehtona.

Korvamadot ovat katoavaa kansanperinnettä. Omat reenilenkkini vedän pääsääntöisesti Spotifyyn tekemääni soittolistaa kuunnellen, joten korvamadot jäävät aidolle musalle kakkoseksi. Korvamadot saavat mahdollisuutensa nykyään vain kisaolosuhteissa, jolloin kuulokkeet ja älykänny jäävät kotiin. Saas nährä mikä renkutus kajahtaa korviin Zurichin viimeisillä kilsoilla? Toivottavasti Queen ja aiheesta.

Tänään tuli sitten raastettua onnistuneesti pitkä reeni. Yhteensä 25 km, josta 21.1 km(puolimara) kovempaa aikaan 1.22.24. Aivan kaikkea en peliin laittanut ja kova reeniperiodi on menossa, joten ihan hyvältä näyttää. Oma arvio on että syksyn 2007 ja 2009 huippukunnoista (mara 2.44 ja 2.47) ollaan ehkäpä 5sek/km jäljessä. Sehän lupailisi 2.50 alitusta Zurichissä.