Kisaraportti Jyväkylästä.

Kisa: Finlandia puolimaraton. 8.9.2012 

Sarja: Miehet 40-v 

Valmistautuminen: Kesän säälittävän hölkkäilyn jälkeen b-luokan juoksijan tomumaja esitti orastavia heräämisen merkkejä elokuun puolen välin kieppeissä. Kolmen viikon tehoreeneillä oli tarkoitus houkutella kohtuullinen isku Jyväkylään. Toka vikalla viikolla ennen kisaa testijuoksut lupailivat kunnon nousevan suorastaan kohisten. Viimeisellä viikolla b-luokan juoksija sairastui psykosomaattiseen tautiin nimeltä: wanna-be-lenssu. Monille juoksijoille tuttu tila, jossa olo on nuutunut, lähes lenssuinen ja hieman kröhäinen. Mitään vikaahan körperissä ei ollut, joten lenssu oli tälläkin kertaa korvien välissä.

Kisapäivän valmistautuminen: b-luokan juoksija pakkasi keskiverto suomalaisperhettä isomman katraansa autoon ja kruisaili Jyväkylään. Pikainen tankkaus Mc Donaldissa, kirjautuminen hotskuun, jossa perinteiset tyhjennys- ja täydennys ja pukeutumisrituaalit ennen siirtymistä lähtöpaikalle. Lähtöpaikalle jännittämistä ja sähläämistä juoksuasun valinnan kanssa. Ulkona satoi rakeita, vettä ja lähes kaikkea muuta kiinteää, vain kymmenen minsaa ennen kick-offia. Ja lämpötila oli +8

Varusteet: Tietenkin riukupaita ja lyhimmät sortsit. Ja jaloissa suurella riskillä Adidaksen Adios Aziserot (tai jotain). Edellisissä kisoissahan jalat huutivat hoosiannaa jo 7-8 kilsan raaston jälkeen ja syynä pidin kenkiä. Silti jääräpäisesti kevyillä kisatossuilla liikkeelle.

Lähtöpaikan meininki: Perinteistä settiä. Hermostuneita nuoria- ja ei-niin-nuoria miehiä eturivissä höystettynä muutamalla neidillä/rouvalla. Yleisenä puheenaiheena tuleva juoksu, tavoitteet, kunto ja sen vähätteleminen. Puheita kuunnellessa tuli fillis että vierestä lähtevät atleetit kuuluisivat urheilu- ja muiden vammojensa takia varhaiseläkkeelle tai ainakin pitkälliseen kuntoutukseen. Itse toki mukana vähättelemässä kuntoa, harjottelumääriä ja liioittelemassa jalka- ja muita vaivoja. Psykologiassa tuota kutsutaan defenssimekanismiksi.

Sää: Juoksukeli oli täydellinen. Siis perfecto. Sade loppui ennen lähtöä ja lämpötila kohosi about 12-13 celssiusasteeseen. Tarkkoja lukemia en tiedä, kun en lämpömittaria juoksun aikana kauhiasti kyttäillyt. Rasvatyyni keli ei ollut, mutta tuuli oli lievää, eikä Jyväkylän reitti kovin tuuliherkkä olekaan.

Ekat 5km: Lähtölaukauksen jälkeen b-luokan juoksija säntäsi tapansa mukaan matkaan tuli perssiin alla. Niin kuin kaikki muutkin. Ihme juttu, että kaikissa epistoloissa ja Juoksija-lehdissä korostetaan maltillista lähtöä ja silti lähtölaukauksen jälkeen kaikki vetävät sen ekan kilsan kovempaa kuin reeneissä tonnin maksimaaliset vetonsa. Oma aloitus oli 3.34. Ehkäpä siis jopa maltillinen. Toinen kilometri menikin sitten suuren juoksijan elkein aikaan 3.30. Eikä tuntunut missään. Kahden kilsan raaston jällkeen b-luokan juoksija oli tasaisen vauhdin taulukolla about 1.14.30 vauhdissa. Ensimmäiset orastavat hapon tuntemukset jaloissa saivat kokeneen juoksijan (olenhan jo veteraani) havahtumaan ja vauhti tasoittui about 3.40 tasolle. Eka vitonen meni suunnitelmien mukaan n. 18.15. Olo oli ihan OK ja fiilikset katossa.

5-10 km. Jos mara alkaa perinteisen kliseen mukaan 35 km:n kohdalla, niin puolikas alkaa meikäläisen mielestä n. 7 kilsan rajapyykillä. Lenkkiä on jo sen verran takana, että raastovaihde on jo käytössä. Jalat ja koko körberi lähettävät kipuviestiä aivoihin taukoamatta. Hyvässä kunnossa homma rullaa vielä melko ok, mutta jos äijä on luuserointi-iskussa, niin kisa on käytännössä förbi juuri seiskan jällkeen. Nyt meininki oli ihan messevää. Väliaika oli 25.40 ja toisen körilään kanssa painettiin varsin lennokkaalla askeleella.  Kybää edeltävä kilometri oli sitten kisan hitain ja myös tuskaisin. Garminin mukaan tuohon tuomion kilometriin kului aikaa 3.48. Ja kun Garmin tälllä kertaa näytti ns. "Kekkos-kilometrejä" (Garminin mukaan puolimara oli tällä kertaa mitaltaan 21.3 km), niin oikeasti kilsa taittui vieläkin hitaammin. Kybän väliaika silti 36.45, joten aikataulussa oltiin ja komiasti.

10-15km. Kybän jälkeen pari karpaasia otti meidän kahden miehen ryhmittymän kiinni ja muodostimme junamuotoisen kvartetin. B-luokan juoksijalle peesi tuli kieltämättä tarpeeseen. Vetohaluja ei enää ollut, joten tyytyminen oli perämiehen rooliin. Väliajoille junassa roikkuminen teki hyvää. Hyytyvään koneeseen tuli uutta eloa ja yleensä tuskien taipaleena tunnettu vitonen meni erinomaisesti ripauksen yli 3.40/km keskivauhdilla. Legendaarisen tasaisen vauhdin taulukon mukaan loppuaika näytti painuvan aavistuken yli 1.18:n.  Huippujuoksuissani jostain käsittämättömästä syystä kilsat 15-21 ovat kuitenkin olleet nopeampia kuin kilsat 10-15, joten usvaisissa aivoissani takoi 15 kilsan kohdalla aatos raastaa loppuajaksi 1.17.xx. Sillä jo kelpaisi blogissa, naamakirjassa, pubissa, työpaikalla ja muuallakin uhota kaikille.

15-21km. Ei onnistunut. Viimeiset kuusi kilometriä olivat pitkät niin. Vauhti hyytyi välittömästi 15 kilsan jälkeen ja loppumatkan taoin suorastaan pelottavan tarkasti kilometrejä 3.50:n vauhdilla. Viimeinen kilsa oli kisan hitain: 3.54. Ei tullut Mo Farah- tyyppistä loppuvetoa. Ei ollenkaan. Nuorena miehenä Joutsenossa 2007 vedin viimeisen kilsan puolimaralla aikaan 3.24, tällä kertaa keho sanoi loppuvedolle njet, njet.

Maalissa: Maalivaatteen alla sain ilokseni kuulla voittaneeni pappasarjan ajallani 1.18.49. Kokonaiskisassa sijoitus oli seitsemäs. Operaatio Finlandia III päättyi voittoon, mutta vain torjunta sellaiseen. Ei tullut pöljää tai pöhköä juoksua. Toisaalta kovempaa en olisi tällä kertaa päässyt. Suoritus oli kuntotasoon verrattuna suorastaan maksimaalinen. Paukut eivät tällä reenillä riitä 1.16-1.17 aikohin. Muutaman viikon päästä olisi mahdollisuus iskeä uudelleen: Tampere- puolimara tai Joutseno. Siellä sitten kilsat 15-21 alle 3.40/km vauhdeilla niin hyvä tuloo. Kahtooten sanoisi savolainen. Toisaalta Vantaan maran kannalta ei välttämättä ole viisasta ryynätä kisavauhdeilla puolimaroja joka toinen viikko. Pitäis kait taas yrittää juosta ensimmäinen yli 22 kilsan lenkki Zurichin maran jälkeen. Ihan niinku marareeninä...