Paljon on vettä virrannut Tonavassa ja muissa merkittävissä joissa viime blogipostaukseni jälkeen. Tuolloinhan elettiin toukokuun viimeisiä päiviä ja olin juuri onnistunut lönköttelemään Ideapark- puolimaran katastrofaaliseen aikaan 1.23,.xx. Kovasti taisi olla uhoa, että kesällä kovalla reenillä ja talvisodan hengellä löydetään kadonnut isku.

Ei löytynyt. Miesmuistiin ei ole ollut Hurja näin surkeassa kunnossa koulujen alkaessa. Reenimotivaatio oli kesällä ok ja kelithän suosivat kestävyysurheilua. Ei joutunut läkähtymään tänä kesänä +34 asteen lämpötiloissa. Kilometrimäärät jäivät totutusti kesällä pienemmiksi: kesäkuussa 220 ja heinäkuussa 260 kilomeetteriin. Silti moisen määrän olisi pitänyt ainakin vähntään ylläpitää keväällä kovalla vaivalla Zurichin maralle hankittu kunto.

Ei ylläpitänyt. Kesän kilpailusuoritukset voidaan kuitata yhdellä sanalla: säälittävää. Kesän kilpailutapahtumia oli itse asiassa kaksi. Juhannuksen tienoilla erehdyin ilmoittamaan itseni Paavo Nurmi- puolimaralle. Keskeisin tavoitteeni oli näin ainakin melkein tamperelaisena tutustua vihollismaaperään ja samalla hölkötellä kauden oma kärkitulos puolikkalla. Molemmat onnistuivat, mutta loppuaika 1.21.56 on lähinnä surkuhupaisa. Eriityisenä kunniamainintana surkeudessa julistettakoon viimeisen 7 kilsan keskivauhti kilpailuhenkisellä puolimaralla: 4.05/km. Jep...

Toinen kisahan oli sitten perinteinen Kotkan meripäiväjuoksu. Jo etukäteen olin varustautunut katastrofiin, mutta kyllähän lopputulos yllätti karmeudessaan. Huippukunnossani joskus vuonna 2008 tai 2009 ripauksen alle 15 kisan reitti taittui aikaan 51.49. Nyt meni 57.18. Hurja taipui mm. 57-v äijälle parilla minsalla ja 64-v äijälle kymmenisen sekuntia. Aivan oikein, kansaneläkeikäinen äijänköriläs kepitti entisen b-luokan juoksijan 100-0. Tosin kyseinen äijä on Kuningas, kirjaimellisesti.

Meripäivähöntyilyn jälkeen tein alustavan päätöksen etten enää tällä kisakaudella kisaile., vaan keskityn vapaa-ajanvietto tyyliseen hölkyttelyyn. Päätöstä vahvisti kestojumissa olevat jalat. Niin, syypää surkeisiin esityksiin kesällä 2012 olivat jalat. Tarkalleen sanoen molemmat jalat ja niiden reisiosasto. Oikeastaan jo ennen Ideapark- juoksua havainnoin jalkojeni olevan mystisesti jumissa, vaikka reenirasitus oli kohtuullinen. Lepuuttaminen ei auttanut eikä myöskään uusien kenkien osto. Jumi jatkui ja kesän edetessä paheni. Harkitsinpa vakavasti jumin ollessa pahimmillaan lenkin jälkeistä venyttelyä ja jopa hierojalla käyntiä. Niin vakava oli tilanne.

Kunto oli koulujen alkaessa surkea. Surkeutta vahvistivat muutamat testijuoksut, jotka menivät päin seiniä. Ei irronnut edes matolla: täysillä raastaen väänsin kybän aikaan 39.30. Tämä elokuun 7. päivänä. Jatkoin kuitenkin sitkeästi jumista huolimatta reeniä. Ideana oli että surkuhupaisat reenit toimivat hyvänä pk-reeninä syksyä varten, jos vaikka jumi helpottaisi ja pääsisi tosissaan iskemään.

Helpotus tuli kuin se kuuluisa salama kirkkaalta taivaalta. Elettiin elokuun 15 päivää ja suunnitelmissa oli taas perusnylkytys n. 4.30/km vauhdeilla 15km tai jotain. Viime hetkellä ilmeisesti hetken mielehnäiriössä heitin jalkaani jo alimpaan manalaan toivottamani Adidas Azizerot ja lähdin juoksemaan reipasta vauhtia. 26 minuuttia ja 7 km myöhemmin ei voinut muuta kuin hymyillä. Jaloissa ei jumitusta ja vauhtihan oli  melkein kovaa.

Uudesta tulemisesta on nyt kulunut pari viikkoa. Kunto on selvässä nousussa. Männä viikolla on tullut raastettua puolimaraton harjoitusluonteisesti aikaan 1.25.16 ja kymppi täysiä pistellen 36.40. Ei olla siis huippuiskussa, mutta valoa on tunnelin päässä. Tosissaan uusi tuleminen testataan viikon päästä Finlandia- puolimaralla ja kauden huipennus on sitten jälleen kerran Vantaan mara. Vantaa lienee tosin kirottu, sillä olen yrittänyt kisaan osallistua vuodesta 2007 lähtien joka vuosi ja kertaakaan en ole viivalle päässyt.

Niin viralliset tavoitteet: Nousukunnon innostamana tavoitteena Jyväkylässä alle 1.20 ja Vantaalla alle 2.53. Haaveissa tosin tietenkin 2.50 alittamienn ja Jyväkylässä viime vuoden ajan alle (1.19.20) tarpominen.