Joo. Otsikko on epätoivoisesti väännetty versio erään Martin kuuluisasta lausahduksesta, jonka äijä pöläytti ilmoille about 500-v sitten. Martti oli kova jätkä, aatteen mies, joka ei ollut valmis kompromisseihin. Martti ei juossut pitkiä matkoja, tokkopa juoksi ollenkaan, mutta asenne oli jäbällä ainakin kohdillaan. 

Kevät on hieno juttu. Erityisesti kestävyysjuoksijalle. Ei tartte juosta sohjossa, jäällä, lumessa eikä 24 asteen pakkasessa. Hikilaudat voi kiikuttaa kellariin pölyttymään. Maratoonarin onni on sulanut pyörätie, pitävä asfaltti ja kevätauringossa ihanasti köllöttävät koiransheisset.

Kevättä oli myös Hurjan rinnassa huhtikuussa. Faskiitti oli resessiossa ja motivaatio oli Mount Everestin korkuinen. Tarkoitus oli nostaa kunto pikareenillä sille tasolle, että puolimaralla saataisiin aikaan siedettäviä tuloksia. Ensimmäinen kisastartti oli perinteisessä Karhu-viestissä huhtikuussa. Tällä kertaa Hurja oli siirretty lähes lyhimmälle osuudelle. Eikä syyttä, sillä 5.5 kilsan raasto vei äijältä käsittämättömästi aikaa. Keskikilometrivauhdiksi muunnettuna Hurja tykiiti osuuden 3.40/km vauhdilla. Aavistuksen verran säälittävää verrattuna vaikkapa edellisvuoden 7.9 kilsan raastoon 3.31 km/vauhdilla. Heikko esitys meni kuitenkin pitkään jyllänneen lenssun (yllätys) ja heikon valmistautumisen piikkiin. Enpä olisi tuolloin voinut kuvitella, että seuraava kilpailuhenkinen startti on elokuun lopulla. 

Ajatus oli toki kilpailla keväällä. Vaihtoehtoja oli hurjasti: Yyterin puolimara, HCR, Idepark-puolikas ja lopulta Forssan Huvi-ilta. DNS, DNS, DNS, niinhän siinä kävi. Äijä ei yksinkertaisesti päässyt iskukuntoon koko keväällä. Lenssut eivät tällä kertaa äijää kellistäneet. Jumi kellisti. Siis sama Jumi, joka iski kinttuloihin 2012 huhtikuun Zurichin maran jälkeen. Alle 4 minsan kilsavauhti veti etureidet ankaraan jumindeerukseen, eikä kisavauhtisesta raastosta tullut mitään. Sinänsä harmittavaa, että lenssut päättivät jättää Hurjan körperin rauhaan huhtikuun tautiputken jälkeen. Jälkikäteen ajatellen HCR olisi voinut olla hyvä idea. Ainakin hetkellisesti. Reittihän oli kait 500-600 metriä liian lyhyt, joten tuollaiset pari minuuttia kovempi aika olisi tullut raastettua, kuin aidolla puolimaralla. Puolimarakrapula olisi sitten tullut myöhemmin julman petoksen paljastuttua. 

Kesä löystytti Hurjan pahemman kerran. Iloinen perheloma Nizzaan ja perinteisesti vietetty juhannus palauttivat Hurjan jälleen kerran nollapisteeseen. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina raastettu 7 kilsan lenkki taittui huikaisevalla vauhdilla aikaan 35.03. Siis aavistuksen yli 5 min/km. Ja mikä hauskinta, Hurja antoi Pyhtään kesäpaikan hiekkateillä lähes kaikkensa. Toisaalta, eipä kintuissa tuntunut juuri lainkaan Jumia... 

Touko- ja kesäkuun aikana rakkaaseen harjoittelupäiväkirjaan kirjattiin lopulta 280 reenikilometriä. Niistäkin merkittävä osa juhannuksen jälkeisellä "katumusviikolla". Heinäkuu toikin jälleen kehiin uudelleen syntyneen, motivoituneen Hurjan, joka oli tällä kertaa asettanut tavoitteekseen iskeä tiskiin kelvollinen mara-aika syyskuussa Jyväkylässä.  

Ei pysäyttänyt Hurjaa helle eikä kutsunut terassien seireeninlaulu. Missio oli selvä. Koko maailmalle (tai siis itselle, koska loppupeleissä ketään ei kiinnosta meitsin mara-ajat) oli näytettävä, että äijästä löytyy vielä jos ei muuta, niin ainakin paikallisen tason maratoonari. Viikkoreenimäärä lähenteli heinä-elokuussa parhaimmillaan kultaisen kauden (2007-2009) määriä 80-90 km. Eikä stopannut reeni edes vaellusretkellä Ruotsin Lapplandissa. Hurja nimittäin löysi itsensä lähes koskemattomasta erämaasta tarpomassa 35 kilogramman rinkka selässä porojen ahdistelemana 20-30 kilsan päivämatkoja. Päivän vaellussetin jälkeen Hurja ei jäänyt teltalle nysväämään vaan jätti rinkan base-campiin ja lähti raastamaan louhikossa tunturin rinnettä ylöspäin verenmaku suussa. 

Lapin raastoista kotiin palautui väsynyt, mutta nousukunnossa oleva gubbe, jolla oli edessä vuoden tärkein startti. Nimittäin aikoinaan taisin päivitelläkin sukuun hivuttautuneesta hollantilais- miehestä, jolla oli ihan kunnioitettava juoksu-ura takanaan. Mikä pahinta: Lentävä hollantilainen nöyryytti uutena vuotena 2010 Hurjaa pahemman kerran suomalaisille niin tutuissa lumiolosuhteissa raastetussa "leikkimielisessä" kisassa. Keväällä 2012 Hurja sai kuin saikin revanssin Koblenzin puolimaralla katkaistuaan maalinauhan 4 minsaa ennen hollannin äijää. Mutta nyt oli edessä uusi haaste: Koopperin testi heinäkuisessa Suomessa, hiilimurskaradalla helteessä. Hollantilaisgubben PB Koopperissa oli vakuuttava: 3970. Hurjan vastaava, ajalta ennen iPadeja ja älypuhelimia, oli 3550, tai jotain. Lohtua ennen kisaa toi se, ettei alankomaan karpaasi ollut varsinaisesti enää reenannut kovia kisoja varten useampaan vuoteen. Tai niin se ainakin sanoi... 

Itse kisa suoritettiin Pyhtään idyllisellä urheilukentällä. Rata oli ilmeisesti säästösyistä vain 350m pitkä ja hiilimurskainen. Turnajaispäivänä oli (tietenkin) 28 astetta lämmintä ja melko navakka tuuli. Etukäteisarvioissa Hurja laskeskeli loppuajan olevan 12 min (maailman vanhin vitsi) ja matkan tuollaiset 3300-3375. Hollantilaisgubben arvioitiin juoksevan vanhoilla pohjilla vähintäänkin 3500. Joten Hurja lähti haastajana matkaan. 

Lähtölaukauksen jälkeen Hurja asettautui ryhmän keulille vetämään letkaa varovaisella vauhdilla. Koopperiin osallistui myös Rouva Hurjan veli, jonka juoksuhistoria on rajoittunut lähinnä yöjuoksuihin ja toki kunnioitettavaan Tukholman maratonin läpivientiin v.2002 ajalla 3.30. Rouva Hurjan toinen veli ennakoi Coopperin testin rankkuuden ja kaatua muksahti jalkansa murtaen edellä mainitulla Ruotsin reissulla. Ensimmäisen kierroksen keulilla vedettyään Hurja muisteli juoksutaktiikan kultaisia ohjeita: Tuulenhalkoja ei koskaan voita, kuolemanpaikka on nimensä veroinen jne. Niinpä Hurja muutti Coopperin taktiikkajuoksuksi. Toisella kierroksella Hurja veti pääsuoran myötätuuliosuuden vetäytyäkseen takavasemmalle takasuoran vastatuulessa. Sama meininki jatkui 3-4 kierrosta, kunnes Hurja hämmentyneenä huomasi, tai lähinnä aisti, Hollannin miehen pikkuhiljaa jättäytyvän/jäävän Hurjasta 5-10 metrin päähän. Nyt-tai-ei-koskaan- tilanteen Hurja hyödynsi armottoa: Coopperin ns. "kuoleman kierrokset" olivat lopulta kisan nopeimmat. 12 minuutin kohdalla Hurja oli onnistunut repimään n. 80 metrin keulan lentävään hollantilaiseen. Suomen, Lempäälän ja Kuljun kestävyysjuoksumaine oli pelastettu. Loppuaika ei siis ollut yllätys, mutta kovissa olosuhteissa saavutettu matka 3430 selllainen oli. Tästä oli hyvä jatkaa kohti kauden todellisia koitoksia syys- lokakuussa 

Elokuun alkupäivinä Hurja löi lukkoon sotasuunnitelman syksylle. Elokuu armotonta reeniä, kilometrejä piti saada vyön alle ja myös pitkät 1.h 45min -2h kestävät ärsytttävät nylkyt tulivat ohjelmistoon. Elokuun lopulla testiluonteinen puolimara Pyhtään maalaismaisemissa. Ei aikatavoitteita, tarkoituksena saada aikaan kisaluonteinen suoritus. Syyskuussa sitten helvetti irti Jyväkylän maratonilla. Kirittäjistä ei ainakaan olisi pulaa olisihan kyseessä peräti SM-kisa.