Kisaraportit syksy 2013. 

1. Pyhtään puolimaraton. Reiskan iloinen maraton. Sijoitus: oma sarja 1.  Koko kisa 2. Aika 1.20.35 

Reiskan iloisesta maratonista kehkeytyi Hurjalle nimensä mukainen kisa. Kauden toinen kisastartti elokuun viimeisenä päivänä kertonee pohjafiiliksistä kaiken. Kausi oli mennyt suorastaan hämmästyttävän täydellisesti penkin alle. Heinä- ja elokuun putkeen menneet reenikuukaudet (310 + 340 km) eivät pystyneet karkoittamaan Hurjan aivokopasta kauhunsekaista epävarmuutta. Ennen lähtölaukausta äijä kuitenkin rauhoittui. Kisapaikan rento fiilis ja samaan "rotuun" kuuluvat kanssaraastajat veivät pahimmat perhoset ja muut hyönteiset mahasta. Kaikkihan tai ainakin ne kaikki, jotka ovat joskus osallistuneet numerolappu rinnassaan juoksukisaan, ovat varmaankin samaa mieltä siitä, että lähtölaukauksen pamahdettua jännitys, wanna-be-pöpöt ja muut ongelmat unohtuvat - ainakin aluksi. 

Niin kävi Hurjallekin. Suoranaisessa ekstaasissa äijä lasketteli ekat 3km 11 minuuttiin. Ja tietenkin kisan piikkipaikalla. Sen verran oli kuitenkin järkeä päässä, että ensimmäisen kilsan (n.3.32) jälkeen vauhti tippui ja kolmas meni jo about 3.45. Olo kuitenkin tuossa vaiheessa suorastaan loistava. Eikä tarvinnut edes juosta yksin. Kolmen kilsan kohdalla kollega ohitti Hurjan ja otti paalupaikan. Miekkosella oli peräti oma valmentaja, joka aina aika ajoin möykkäili meille väliaikoja ja tiedusteli valmennettavansa fiiliksiä. Hurja oli luonnollisesti tehnyt ennen kisaa kotityönsä (Google, Tilastopaja, vanhat kisatulokset) ja päätteli miekkosen olevan eräs Tuomas N (nimeä ei ole muutettu). Tuomas N kuuluu ns. tosijuoksijoiden kategoriaan (puolikas n. 1.15 ja mara kait noin 2.37), joten Hurjalla ei ollut harhaluuloja kisan voiton suhteen. 

Kybän kohdalla Hurja huomasikin tallustavansa Pyhtään maalaisidyllissä yksinään. Tuomas N jätti Hurjaa hitaasti ja varmasti, ehkäpä tuollaiset 4-5 sek/km Siis tuossa vaiheessa...  Ekan kybän väliaika (37.15) lupaili semikivaa loppuaikaa. Hurja laskeskeli sumeissa aivoissaan 1.19-1.20 väliin sijoittuvan ajan olevan realismia. Seinää ei nimittäin ollut vielä tullut. Eikä tässä kisassa oikeastaan pahasti tullutkaan. Toki toinen kybä meni about 2min hitaammin kuin eka. Osasyynä oli kuitenkin maantiereitillä vastaiseksi kääntynyt tuuli ja loppumatkan ylämäkisyys. Selittänee ainakin minuutin verran hidastumista. Maalissa Hurja oli tyytyväinen, muttei tyydytetty. Aika oli OK, mutta tuossa vaiheessa tähtäin oli ilman muuta korkeammalla. Taisinpa juoksun jälkeen saunan lauteilla uhota tavoitteenani olla Jyväkylän maralla b-rajan (2.51) alitus ja puolikkaallakin uskoin ainaskin alle 1.19 taittuvan hymyissä huulin, kuten Hannes aikoinaan. Toisin kävi. 

2. Jyväskylän Finlandia Maraton. Sijoitus: oma sarja 2.  Kaikki juoksijat: 17. Lisäksi hävisin lähes kaikille SM-maratonille osallistuneille. Aika: 3.02.48

Waterloo. Tuo kuuluisa pikkukylä Belgiassa tulee näin ammatinkin puolesta mieleen muistellessani Finlandia maratonia 2013. Jos Normandian maihinnousu olisi aikoinaan mennyt yhtä huonosti kuin meikäläisen juoksu Finlandiassa, niin me varmaankin puhuisimme kaikki saksaa.  Ja kaiketi asuisimme tilavissa maataloissamme Ural-vuoriston juurella, orjatyönä maata viljeleviä venäläisiä ihmetellen. Herrakansan kavereita kun tuossa isossa sodassa olimme. 

Periaatteessa kisan startatessa kaikki oli ihan ok. Perinteiset pikkulenssut olivat toki peloitelleet Hurjaa kisaviikolla. Mutta sama ongelma näyttänee olevan lähes kaikilla maramiehillä. Psykosomaattista I presume. Reiskan iloluonteisesta puolikkaasta oli kulunut aikaa vain kaksi viikkoa, joten kunnon suhteen ei oletettavasti ollut tapahtunut ihmeitä. Oman vaiherikkaan juoksu-urani viisastamana laskeskelin Reiskan puolimarakunnon ennustelevan loppuajaksi jotain 2.50-2.55:n välillä. Joka tapauksessa alle 3h:n rajan olisi pitänyt päästä helposti. 

Kisa starttasi niin kuin kaikki kisat aina starttaavat. Eka kilsa 3.47, toka 3.53 ja sitten vauhti tasaantui. Pian selvisi että tällä kertaa Hurja on päässyt hyvään seuraan. Noin seitsemän juoksijan joukossa sukupuolijakauma oli nimittäin mielenkiintoinen: kolme miestä ja neljä naista. Miehet lienivät kaltasiani semiatleetteja, joiden ruokavalio koostuu pizzasta ja hampurilaisista ja nestetankkauksessa käytetään normaalisti olutta. Naiset olivat sensijaan tosissaan liikkeellä. Olivat nimittäin taistelemassa Suomen mestaruudesta. Eka kymppi taittui leppoisasti ajan ollessa 39.10. Hetkinen. Ne kaksi lukijaani, jotka ymmärtävät maratoneista jotain, laskeskelevat pikaisesti päissään Hurjan siis olleen lähes ennätysvauhdissaan. Niinpä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ollut. Nimittäin Jyväkylän maran reitinmittaajilla oli huono päivä. Kilometritolpat oli viljelty reitin varrelle ns. "mutu"- tuntumalla. Me kokeneet atleetit ja gotleetit ymmärsimme pian ettei tolppiin ollut luottamista. Muistaakseni väänsin seiskan ja kasin välisen kilsan mahtiaikaan 3.23, jos siis tolppiin oli uskominen. Ei uskottu. Oma gps- jonka niin kovasti toivoin näyttävän ylimatkaa ilmoitti ekan kybän väliajaksi 39.50. Se oli varmaankin aika lähellä totuutta.

Toka kymppi olikin sitten kohtalokas. Maratonin joskus elämänsä varrella tarponeet ymmärtävät, että jos homma alkaa tuntua pahalta 16-17 kilsan kohdalla, ei kovinkaan hyvältä näytä. Näin kävi Hurjalle Jyväkylässä. 14 kilsan kohdalla Hurja nimittäin teki strategisen ja taktisen kömmähdyksen. Naisporukan virkein kisaaja (Elina - nimi ei muutettu) nimittäin totesi Hurjalle olonsa olevan kovinkin virkeä ja kyseli kannattaisiko vauhtia jopa lisätä. Oli nimittäin neiti juoksemassa ekaa maraa ja varmaankin kaipasi kokeneempien karjujen ohjeita. (Tämä siis sarkasmia). No Elina pisti kuuluisaa pökköä pesään ja Hurja kohteliaana kaverina lähti vetoon mukaan. Kaksi kilsaa ja 7 min 30 sek myöhemmin Hurja tajusi tehneensä virheen. Pahan virheen. Toinen kybä meni yhä kuuluisien tolppien mukaan vain hieman yli 40 min. Kokonaisaika, siis tolppa-aika, oli 20 kilsan kohdalla 1.19.30. Ihan mahtavaa menoa siis. Asiassa oli vain kaksi muttaa: a) tolpat olivat väärässä paikassa ja oikea väliaika oli about 1.20.15 ja b) Hurjan körberi oli jo kaikkensa antanut. Eikä edessä ollut kuin 22km. 

Maran virallilnen puolikkaan väliaika oli lopulta 1.25.xx. Eli yli 4min/km vauhtiin oli jo pudottu. 21-30 km väli oli suorastaan kamala. Välillä käveltiin, välillä hölkättiin ja hämmentävää kyllä muutama kilsa taittui jopa siedettävää vauhtia (4.10-4.15 välille). Kolmen kybän väliaika oli lpulta 2.06 ja rapiat. Eli kolmanteen kybään meni kivasti yli 46 minsaa. Viimeiset 12 km:n tavoite oli vain ja ainoastaan maalivaatteen saavuttaminen. Näin lopulta kävi ajassa 3.02.49. Häv3ettävää kyllä, Hurja sai jopa palkinnon seniilisarjassa moisella ajalla. 

Mikä sitten meni vikaan? Jälkiviisasteluissa ei varsinaista syytä ole löytynyt. Periaatteessa alkuvauhti ei ollut liian kova. Tai siis Hurja vuosimallia 2007-2010 olisi pysynyt porukan mukana suorastaan kevyesti. Ehkäpä jopa jättänyt porukan (ainakin 2007 ja 2009). Jalat olivat armottomasti jumissa, pitkälti samalla tavalla kuin Zurichin maralla 2012. Jumi alkoi tuntumaan juurikin 16-17 kilsan kohdalla ja paheni nopeasti. Kuoleman kilsoilla 33-.39  olo oli välillä kuin olisi ollut pitkällä leppoisalla kävelylenkillä. Tai siis koneisto oli sitä mieltä, jalat eivät sen sijaan kestäneet lainkaan vauhdin nostamista. Syke oli varmaankin n. 120 viimeisten kilsojen aikana. Loppujen lopuksi epäonnistumisen syy lienee liian vähäinen reenaus. Ja erityisesti yli 20 kilsan lenkkien olematon märää. Niitä tuli tehtyä vuoden 2013 aikana about neljä. Ehkä siis liian vähän. 

Vantaan puolimaraton, lokakuu. Sijoitus: n. 25, aika: 1.22.42

Neljä viikkoa Jyväkylän nöyryytyksen jälkeen oli aika nöyrtyä Vantaalla. Tällä kertaa Vantaan maraviikonloppuna ei ollut lenssu päällä eikä selkäkään ollut kipeä. Joten vuonna 2008 alkanut perinne katkesi lopultakin. Pakko on tähän tosin puolihumoristisena selityksenä todeta selän olleen kisaa edeltäneen viikon aina tuonne torstain tienoille asti kohtuullisen kipeä. 

Päätöksen osallistumisesta tein lopulta kisaa edeltävänä iltana klo 21.42. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, paitsi myönnettäköön miehen nauttineen muutaman saunaolusen illan mittaan. Aamusella idea tuntui yhä toteuttamiskelpoiselta, joten mies pakkasi itsensä ja Asicsinsa autoon ja kaahasi motaria pitkin Vantaalle. Olo ennen kisaa oli lähes ok. Tuo lähes johtui aavistuksen oloisesta jumituksesta reisien etuosassa lämmittelyvetojen yhteydessä. Siis sama robleemi kuin Jyväkylässä ja aikoinaan Zurichissä. Hurja lähti kuitenkin luottavaisena matkaan, sillä jalkajumi ei aiemmin ollut haitannut juoksua puolikkailla eikä maroillakaan juuri lainkaan ennen 20 kilsan rajapyykkiä. 

Yllätys, yllätys, historia toisti jälleen itseään. Starttipaumauksen jälkeen Hurja unohti jälleen kerran vauhdinjakosuunnitelmansa ja ryntäsi fiilispohjalta matkaan. Eka vitonen meni suorastaan lentämällä väliajan ollessa aikas tarkkaan tasan 18 min. Eikä vauhti suinkaan radikaalisti hidastunut seuraavienkaan kilsojen aikana. 7-8 kilsan välissä melko kovasti puhaltanut vastablåsis hidasti vauhdin tilapäisesti yli 3.50/km. Eka kymppi kuitenkin alle 37, ehkä about 36.50 ja vielä 11 km 40.35. Lyhyen matikan lukiopohjillakin oli jopa juostessa helppo laskea 4.00/km vauhdin riittävän 1.21 alitukseen. 11 kilsan kohdalla ynnäilin takuuvarmasti jaksavani n. 3.50/km vauhtia maalilinjalle - sen verran semihelppoa meno vielä oli. Ja sehän olisi riittänyt tuollaiseen 1.19.20 aikaan. 

Sitten tuli noutaja ja pahasti. Km numero 12 meni koneen yskimisestä huolimatta 3.54, mutta sitten vauhti romahti. Suorastaan lähes kävelyksi. Pahin kilsa taisi olla 16-17 välinen, johon kului 4.35. Siis puolimaralla. Loppua kohden Hurja pakotti kivusta vinkuvat jalkansa vielä aavistuksen vauhdikkaampaan menoon, jottei homma menisi aivan säälittävän puolelle. Maali lopulta pelasti miehen pahemmalta nöyryytykseltä. Aika oli yksi heikoimmista mitä olen puolikkaalla koskaan kellottanut. Huonommin on mennyt Pyhtään mäkireitillä +28 asteen helteessä vuonna 2006, jolloin en vielä edes tosissani reenaillut. Nyt oli tasainen rata ja lähes unelmakeli. Sheisse. 

Jälleen oli kisan jälkeen itsetutkiskelun aika. Eka 5 km meni ilman muuta liian vauhdikkaasti ja kybänkin väliaika olisi voinut järkevällä juoksulla olla n. 30 sek huonompi. Olisiko aika kuitenkaan ollut maalissa juurikaan parempi järkevämmällä vauhdinjaolla? Tokkopa, tai siis ehkä tuollaiset 30-60 sek. olisi voinut homma vauhdittua. Tuossa blogini sivussa on kunniataulukkoni puolikkailta. Ymmärrettävästi ei tuollainen varmistelemalla saavutettu 1.21.30 aika olisi juurikaan lämmittänyt enempää. Suurin syy fiaskoon oli jälleen reisien jumitus. Ekan kympin jalat tuntuivat kohtuullisen hyviltä, mutta sen jälkeen jumi iski ja pahasti. Viimeiset 7-8 km jalat olivat suorastaan kivuliaat. Ekan kybän kova meno aiheutti sen, ettei muukaan kroppa ollut aivan terässä. Seurauksena oli vauhdin totaalinen hyytyminen.