Tuli sitten pidettyä bloggailussa tauko. Selitykset: Tolkuton kiire siviili- ja työelämässä sekä motivaatio-ongelmat juoksenteluissa.

Sitten viime kerran tapahtunutta: 94 km:n viikko ja 27 km:n viikko. Ja mies on ollut koko ajan terve kuin pukki. Jälkikäteen reflektoidessa syy viime viikon löysäilyyn löytyy kovasta viikosta. Juoksin sitten 94 km viikossa ilman varsinaista palauttavaa lenkkiä. Eli kait koko ajan pk:n ja vk:n rajoilla. Kuorrutuksena kakkuun ja pisteenä i:n päälle oli sunnuntain eläimellinen raasto 21.6 km, johon sisällytin 5x1km ja 1x1.5 km vedot 3.30-3.40 km vauhtia lumisella alustalla. Tuo ehkä oli liikaa...

...Nimittäin ti ja ke viime viikolla juoksemani lenkit olivat Via Dolorosa- meininkiä. Ti painoin 16 km sisulla juosten huimaavaa 5.05 km/vauhtia ja ke vuorossa oli varsinainen Waterloo: 10.5 km aikaan 53 min välillä kävellen. Ei oo tuon jälkeen kiinnostaneet lenkkitouhut. Viikonloppuna osallistuin polttaritapahtumaan eikä kilometrejä tietenkään tullut mittariin, jos ei lasketa yöjuoksuja.

Aivan kuten Feeniks- lintu, aion nyt kuitenkin jälleen kerran nousta tuhkasta. Eilen jo suunnittelin lenkkiä ja tänään sen toteuttaisin, jos Rouva ei olisi työmatkalla, ja lastenhoitovastuu painaisi angarasti. Niin kova jätkä en taida olla, että lähtisin klo 22 jälkeen painamaan kahden tunnin pk-lenkkiä.

Mut no-hätää. Vastaavia taukoja on mun reenipäiväkirjan mukaan tullut joka vuosi - ja paljon. Parhaana harjoitteluvuotenani pystyin juoksemaan nipin napin yli 3000 km, joka tekee aavistuksen alle 60km/viikossa.

Loppupeleissä uskonkin tuloskunnon löytyvän mikäli vaan jaksaa raastaa kohti kevättä ja sulia teitä, sekä sortsikelejä eikä masennu ajoittaisista nollaviikoista, joita tulee takuuvarmasti.  

Lähiaikoina pitäisi mennä juoksemaan matolle. Onkohan se vaikeaa?