Prahasta on kotiuduttu ja on aika pitkän ja uuvuttavan kisaraportin. Jos netti on ikuinen, niin voihan perikuntani lueskella tätäkin hymy huulessa.  

Vietettyämme leppoisaa perhelomaa 2- ja 4-vuotiaiden pikkuzatopekkien kanssa, oli lauantaina meitsillä sitten tosi kyseessä. Aluksi peruslähtökohdat juoksulle

Sää:  +10-11 c. Auringonpaistetta ja pilveä. Tuulta kohtuudella. Kaiken kaikkiaan lähes loistokeli. Viimehetken asuvalinta juoksusortsit ja hihaton kisapaita oli onnistunut. Ei kait sitä pohjoisen miäs missään pitkähihaisissa paidoissa ja verkkareissa juoakse.

Fiilis: Hyvähkö. Aamulla maha aavistuksen kovana. (Tankkaus hoidettiin Staropramenilla ja prahalaisella pahanmakuisella pullovedellä. Ruokapuolella perunaa eri muodoissaan ja piffiä. Kuitenkin tuntuma oli ihan jees.

Ennen lähtöä: Perushässäkkää. Kun 6000 juoksijaa samanaikaisesti vie varusteensa samaan paikkaan, käy pissillä juuri samalla minuutilla ja rynnistää lähtöviivalle samalla sekunnilla, niin luvassahan on armeijatermistöllä härdelliä. Ite kiilasin mahdollisimman eteen, heti kuuman ryhmän jengin taakse.

1-5 km. Lähtölaukauksen pamautti itse Tsekin presidentti Vaclav Havel (ei kun Klaus) ja sitten vaan rähinä päälle. Ensimmäisen kilometrin pyrin suunnitelmani mukaisesti aloittamaan tunnustellen ja rauhallisesti. Seuraus: tuntui siltä, että KAIKKI jyräsivät meitsin ohi huimaavalla vauhdilla ja olin suorastaan tien tukkeena. (3.39). Ei siis mikään kävelyvauhti ollut mullakaan. Toisen- ja kolmannen kilometrin (3.40,3.33) aikana meininki rauhoittui ja pääsi juoksemaan ns. omaa juoksua. Kolmas kilsa mentiin kovasti alamäkeen, joten aika selittynee sillä. Vitosen kohdalle b-luokan juoksija saapui ajassa 18.14 homman luistaessa suorastaan mallikkaasti.

5-10 km. Aina ysin kohdalle laskettelin hurmiossa kevyesti, omaa menoa ihmetellen. Tässä vaiheessa olin tasaisen vauhdin taulukolla jopa ennätysvauhdissa! Kymmenes kilomeetteri olikin ensimmäinen tuskainen. Siihen kului 3.47 ja väliajaksi näin tuli  36.40. (5km- 10 km 18.29).

10-15 km. Perinteisesti tuskan kilometrit. .Tuntui että olisi äijä jo kypsynyt vauhtiin, mutta vitonen katkesi kuitenkin 18.27, joten jälleen nouseva trendi... Noin kympin kohdalla reitti vei juoksijat Prahan ydinkeskustaan Vaclavske Namestille sankan yleisömeren keskelle. Ihan kiva, mutta toisaalta keskustan mukulakivialusta hakkasi jalkoja ikävästi. Noin 13 kilsan kohdalla ykkösketjun juoksijat tulivat toisella puolella tietä vastaan. Olivat juosseet 15-16 km. Yksi tutumpikin naama vastaantulijoissa oli: Marko Vaittinen, joka saapui maaliin ajassa 1.09.xx.

15-20. Selkiä tuli vastaan kasvavalla tahdilla, mutta omakin vauhti hyytyi. Aikaa vitoseen kului armottomasti 18.55. Jälkiviisastelua: Olis pitänyt vaan vetää kaikki peliin talvisodan hengessä,KOVEMPAAA.  18-20 km väliin kului melkein 7.40. Kollaan hengellä olis pitänyt juoksennella 5-10 sek. vauhdikkaammin noi "kuoleman kilometrit". Seli-seli... 

20-21.1 Loppuraasto. Vikan 1.1 km väänsin alle neljään minsaan, joten aavistuksen sain raastettua viimeisellä kilomeetterillä. Loppusuoran alussa sekopäisyyksissäni kuvittelin taistelevani 1.18 alituksesta tosissani. Eihän niin ollut, loppuajaksi kirjattiin lopulta: 1.18.07

Tuntumat: Juoksu oli lähes ns. nappisuoritus. Reeneihin, varsinkin koviin vääntöihin, suhteutettuna aikahan on suorastaan kova. Ainakin reissu kohotti valtaisesti motivaatiokäyrää. Jos näillä reeneillä pääsee tohon aikaan, niin mikäköhän on aika kun takana on kunnon raaga reeniperiodi? Alustavasi HCR tavoitteeksi voisi asettaa 1.17 alituksen.

Prahan meininki: Olihan kovatasoinen kisa. Ite olin lopputuloksissa sijalla 73. Suurtapahtumien hyvä puoli verrattuna vaikka Reiskan Iloiseen Maratoniin Pyhtäällä on se, että ns. "letkia" muodostuu mukavasti ja omaa fiilistään voi kohottaa myös ohittelemalla kanssakisailijoita (olettaen että on siihen kykeneväinen). Melkein positiivisin juttu koko kisassa olikin se, että kukaan siis KUKAAN ohittanut meitsiä ekan seiskan jälkeen. Ja mie sain ainaskin kakskyt päänahkaa... Tais siis vauhdinjako onnistua sittenkin yli odotusten.

Perspektiivi: B-luokan juoksija jäi kenialaisesta voittajasta 18 minuuttia. Siinä vaiheessa kun nandiheimon (tai jonkun toisen heimon) äijä tuuletteli maalissa, raastoi meikäläinen maitohapot kintuilla 16 kilsan kohdalla. Siinähän tuo vaatimaton ero maailman huippujen ja meikäläisen välillä.

Ny nukkumaan ja ens viikolla alkaa operazione HCR. Kuudessa viikossa kovempaan iskuun. Arrivederci! (huom. en osaa italiaa)