....ennakoi kuulemma onnistunutta ensi-iltaa. Meikäläisen kenraaliharjoitus meni sitten vahvasti alakanttiin, jopa penkin alle. Kyseessähän oli Sukaripark- juoksu ja 10 K. Pistetäänpä kootut selitykset kisaraportin muodossa:

sää: OK, siis lämpötila oli noin +17. Tuulta kuitenkin liikaa. Fysiikan lakien vastaisesti tuuli oli vastaista koko matkan :)

reitti: Hidas. Ylämäkiä ihan riittävästi ja strategisesti hankalissa kohdissa. Eikä 6.5-8.5 kilsan välissä ollut soratie aikaa parantanut. Huonona tsäkänä myös se, että Lempäälän kunta oli esimerkillisesti hoitanut tienhoitovelvotteensa talven jälkeen. Tie oli täynnä uutta pientä kivenmurikkaa, joka teki juoksun aikas tahmeaksi.

muut selitykset: No, se perinteinen. Eli aamulla kurkku kipeänä ja vähän pientä nuhaa.

muut selitykset zwei: Meitsi joutui juoksemaan koko juoksun yksin, ilman veto- tai kilpailuapua. Kyl se kummasti laskee fiilistä, kun painelee sorateitä ilman, että näkee edellä menevää tai kuulee takanatulevan läähätystä. Vaikea saada tappofiilis kehiin näissä pikkukisoissa.

muut selitykset drei: Järki jäi taas narikkaan, kun pyssy pamahti. Eli eka kilsa 3.24 toka 3.26 ja kolmas 3.30. Aivan liian kova alkuvauhti nousuvoittoisessa maastossa vastatuuleen.

Lopputulos: Raahauduin finaaleissa maaliin kisan viidentenä karpaasina ajassa 36.35. Ei paljo naurata, kun pitäisi ensi lauantaina pyrähtää yli kaksi kertaa pidempi matka samaa vauhtia. Täytyypi myöntää, että odotin noin minuutin kovempaa loppuaikaa...

Sotasuunnitelma: Aikaa Helsinki City Runiin on viisi vuorokautta. Mitään ei siis ole enää tehtävissä. Aattelin lähinnä chillailla ja käydä 2-3 kertaa viikola kevyellä palauttavalla hölkkänderuksella. Ehkä ke muutama kovempi veto. Damokleen miekkana pään päällä uhkaa pahempi lenssu. Perheen kakaraväki ja myös rouva ovat kipeinä, joten mikäköhän on mahdolisuus ettei tartu pahemmin meikään.

Tavoite: HCR hyvissä olosuhteissa alle 1.20. Silloin oon  suht tyytyväinen. Kaikki alle 1.19:n on jo riemuvoittoa. Ennätys on jo utopiaa.