Kukapa viimeistään seitkytluvulla syntyneistä ei muistaisi sitä päivää jolloin Berliinin muuri murtui. Kasarihenkisesti takatukilla ja kohtuuttomilla viiksillä varustettuja äijät  nahkatakeissaan moukaroivat  Saksan jaon symbolia palasiksi juhlivan kansanjoukon liehutellessa Saksan lippuja ja karjuessa saksalaiseen tapaan rytmikkäästi iskulausetta: "Wir sind die Volk!". Sinä päivänä, niin saksalaiset joilta olen tapahtumasta udellut kertoivat minulle, koko Saksa juhli, niin idässä kuin lännesäkin.  

 Sitten tuli krapula. 20-v yhdistymisen jälkeen "ossien" elikkä itäsaksalaisten elintaso on huomattavasti matalampi kuin lännessä, työttömyys huitoo idässä jo lama-ajan Suomen huippulukemia ja rasismi sekä  ääriliikkeet nostavat taas rumaa päätään. Länsipuolella idän ongelmiin suhtaudutaan kohteliaan ymmärtäväisesti, mutta kadun Horstit ja Helmutit saattavat muutaman weissbierin jälkeen tunnustaa, että kenties olisi ollut parempi ettei yhdistymistä olisikaan tapahtunut...

Niinhän se on, että huumaannuttavaa ja yllättävää menestystä seuraa usein krapula, pettyminen ja lamaannuskin. Meikäläisen uskomattoman epätasaisen kilpailukauden päättänyt Kankaanpään maraton meni suorastaan loisteliaasti. Juoksun jälkeen äijä leijaili flow-fiiliksissä melkein kuin Wolfgang, joka siivitti tuliterän Trabanttinsa hurjaan kiiihdytykseen pahamaineisen Checkpoint Charlien kohdalla Berliinissä syksyllä 1989. Kohti vapautta ja parempaa elämää... 

 Viikko, pari juoksun jälkeen, aikani leijailtuani juoksijan arki iski päälle. Tekosyynä löysäilylle ja huonolle elämälle oli helppo käyttää jokaisen kestävyysurheilijan lempparisanahirviötä: ylimenokausi. Joka siis vapaasti suomennettuna tarkoittaa sohvan pohjalla makailua, runsasta epäterveellisten ruoka-ainesten nautiskelua ja juoksun jälkeisen nestetason ylläpitoa - usein mallaspohjaisilla juomilla. Parin viikon jälkeen juoksubaanalle lähtö olikin vaikeutunut merkittävästi. Ei niin sanotusti hotsittanut. Frendit ja Jennifer Aniston kiinnostivat huomattavasti enemmän kuin räntäsade ja juoksubaana. Kokemuksesta tiedän, että lusmuilukierteestä on vaikea irtautua. Ja mitä kauemmin lusmuilee niin sitä hankalampaa on reenailun alettua saada kunto kohtuulliselle tasolle. 

Wolfgangille iski 1990-luvun alun Länsi-Saksassa arki juhlan jälkeen nopeasti. Idästä tulleita osseja kohdeltiin lännessä suopeasti ja ymmärtäväisesti. Vähän niinkuin stadilaiset kohtelevat kehä kolmosen ulkopuolelta kylään piipahtavia maalaisserrkujaan. Ollaan  ystävällisiä, mutta selän takana hyväntahtoisesti hihitellään maalaisten hassuja vaatteita, tapoja ja mieleenkiintoista frisyyriä. Niin kävi Wolfgangillekin: vaatteet olivat laadukasta DDR- tuotantoa ,kuten autokin, eikä tukkakaan ollut viimeisen mallin mukaan muotoiltu. (Tuolloinen ruuhkatukkamuoti esittäytyy arkisin alkuillasta Ylellä lähetettävästä loisteliaasta sairaalasarjasta Vuoristosairaala). Wolgangin ja miljoonien kaltaistensa ongelma vain on ollut se, että heidän ylimenokautensa on kestänyt jo vuodesta 1990 eikä loppua näy vieläkään.

Oma ylimenokauteni on loppumaisillaan. Viime viikolla löysin vihdoin itsestäni sisäisen spartalaiseni ja raahauduin loskaisille, räntäisille ja liukkaille juoksubaanoille kokonaista viisi kertaa. Kilometrejäkin sain kasaan kokonaiset 67. Meno oli oletetusti surkeaa. Hurjimmillaan Kuljun Hurja kiisi Lempäälän pyöräteillä vain aavistuksen yli 4 minsan kilometrivauhtia. Uskomattoman kaukana tuntuu olevan huippukunto, vaikka Kankaanpäästä on vain nelisen viikkoa.

Nou hätää. Olisihan suorastaan kaistapäistä olla huippukunnossa juuri nyt. Lähiviikkoina kilomeetterimäärät pysynevät viidenkympin korvilla eikä tarkoituksenakaan ole aloittaa pk-härkäviikkoja. Niiden aika tulee myöhemmin todennäköisesti joulun korvilla. Jospa pystyisi pitämään perusfiilistä ja kuntoa yllä lähimmät viikot ajoittain juoksusta jopa naatiskellen. Se olisi kivvaa. Motivaatiopula on sen verran ankara, että olisi tarvetta ikiomalle jarisarasvuolle, joka sijoittelisi vaikkapa Peltolammi-Multisilta-Sääksjärvi reitin varrelle designsuunniteltuja rakkauskylttejä tyyliin: "fight harder, love more, fear less".