Joo ei ole meikäläinen R.I.P- osastoa vaikka blogiosastolla onkin ollut hiljaista. Hiljaista on ollut juoksuosastollakin. Helmikuun juoksukilomeetterit jäivät reippaasti alle kahdensadan ja sama meininki on jatkunut maaliskuussakin. Taitaapi kilsat olla vielä alle sadan, vaikka aprillipäivään on enää viikko aikaan. Viikossa pitäis siis hölkötellä vaatimattomat 200 km että maaliskuun kilometritavoitteet täyttyisivät.

Juoksulenkeillä, niillä harvoilla, olen löytänyt itsestäni uuden yllättävän piirteen: reimasalosen. Ne joille reimasalonen on tuntematon henkilöhahmo niin tiedoksi, että kyseessähän on kävelyn Euroopan mestari vuosimallia 1982. Siis musta on tullut juoksureeneissä kävelijä. Kirjaimellisesti. Viimeisen kymmenen juoksulenkin aikana olen turvautunut apostolinkyytiin arvioilta seitsemän kertaa. Enkä suinkaan vapaaehtoisesti. Jostain syystä meininki alkaa maistua puulta ja piiputtaa pahemman kerran. Seurauksena lyhyitä kävelypyrähdyksiä, joiden seurauksena keskimääräinen kilometrivauhti on aina välillä pudonnut eksottiisiin lukemiin lähelle kuutta minuuttia/km.

Lopuksi lupauksia: Lupaan päivittää blogiani useammin. Näkeehän sen kommenttiosastolta, että tuhannet lukijat ovat kiivaasti odottaneet päivityksiä blogiini. Toinen lupaus: Reenaan itseni vaikka väkisin säädylliseen kuntoon, jotta kesällä voi häpeämättä osallistua iloisiin juoksutapahtumiin. Keväällehän en kuntoon ehdi, joten huhti- toukokuun kisailut jää vähille. Yksi nöyryytys edessä tosin jo parin viikon päästä kun pääsen viestinviejäksi legendaariseen Karhu-viestiin. Siellä tavoitteena se etten täysin petä porukkaa ja kilometrivauhtikin saisi mielellään olla alle 4 min/km

I ll be back - soon