Pieni tauko tuli näköjäns pidettyä bloggailussa. Vajaat neljä kuukautta about. Selityksiä: tietokone oli hajalla, mies oli hajalla kirjoitteluun, sekä juoksuun. Näistä ehkäpä merkittävämpänä syynä kuitenkin kotikoneen sippaaminen. Kuten oon joskus aikaisemmin kirjoitellut niin meikäläisellä on mystinen tapa rikkoa elektroniset laitteet yleensä edes koskematta niihin. Tällä kertaa meni läppärin "kooleri" - siis se koneen sisällä huriseva tuuletinhässäkkä. Laiskana miehenä en jaksanut kiikuttaa konetta huoltoon vaan tyydyin parin kuukauden ajan käyttämään konetta, joka ylikuumennettuaan automaattisesti tsippasi noin vartin välein. Ei huvittanut kirjoitella blogeja. Lopulta kone huoltoon, jossa rakas Fujitsuni vietti laatuaikaa neljä viikkoa. Ja meikäläinen ilman nettiä lähes puolet kesälomasta. 

Sitten juoksuhommiin. Viimeisimmässä postauksessa hehkutin onnistunutta Karhu-viestiä. Sen jälkeen olen startannut kilpailumielellä tasan kerran huhtikuussa Toijalassa. Kyseisen kymmen kilomeetterin juoksun voitin loistoajalla 34.20. Matka osoittautui aavistuksen tyngäksi, mutta kuitenkin äijä oli kuntoutumassa. Toukokuun alussa tein ennätyksen ns. "Jonakorven lenkillä", joka tarkalleen ottaen on 13.9 km. Aika oli lupauksia herättelevästi 49.30. Lupaili siis jopa 1.15-1.16 vauhteja puolikkaalle. Sitten tuli stopit.

Työmatka Istanbuliin toukokuun puolissavälin nollasi yhden tärkeän reeniviikon, jonka jälkeen kesäkuun alkupuolella Hurja pakkasi perheensä Pariisin lentokentällä Touraniin ja edessä oli kahden viikon autoiluloma Ranskassa ja Epsanjassa. Tulihan parin viikon matkalla käytyä kolmella lenkilläkin....

Epsanjasta palattuani sairastuin yhreksän päivän lenssuun, joka pilasi reenien ohella myös perikansallisen juhlan Juhannuksen viettohalut. Kesäkuussa tuli reenattua huikaisevat 87 km juoksuhommia. Heinäkuu oli melkoisen kuuma kuukausi ja kuten kaikki kestävyysjuoksijat niin minäkin rakastan raastamista +33 asteen helteessä. Tästä huolimatta heinäkuussa tuli kipiteltyä 280 km ja ajettua kilpapyörälläkin 340 km. Neljän viikon pikakuurin ihastuttamana menin muutaman olusen jälkeen ilmoittautumaan Helsinki city marathoniin, jossa pitäisi viiden päivän päästä taas sinkoilla pitkin armaan pääkaupunkimme raitteja.

Ja jotta ennakko-odotukset nousisivat kattoon niin tulipa sitten tasan viikko sitten sairastuttua jälleen johonkin pirulliseen virukseen. Lihaksiin särkee ja pikkuisen on lämpöä. Lupailee siis rattoisaa iltapäivää Stadissa! Onneksi ei kuitenkaan ole luvattu liian lämmintä keliä, ennustusten tällä hetkellä pyöriessä +25- 28 celssius asteen välillä. Joten kuten Siekkarit sen sanoi: "Reippaina käymme rekkain alle" = riemuiten kirmailemme Otaniemessa kolmenkybän kohdalla.

Jos kauhtunutta tomumajaani ei näy lähtöviivalla tai tuloslistoilla niin sitten olen nöyrtynyt hakemaan lekurilta marasaikkua ja siirrän osallistumistani vuodella.

Loppuun respektit kaikille niille kansalaisille, jotka osallistuivat Pyhtäällä järjestettyyn Reiskan iloiseen maratoniin. Juoksun aikana lämpötila oli noin +31 astetta ja maantiejuoksussa ei afan porotukselta päässyt piiloon. Lisämausteena vielä Venäjänmaan utuiset savuaromit ilmassa. Touhu vaikutti sivustakatsojalta lähes yhtä järkevältä kuin saunomisen MM-kisat.