Aurinko paistaa risukasaan. Kohtuullisen heikon juoksukauden kääntyessä loppuansa kohden tuntuu b-luokan juoksijan kunto lopultakin lähtevän nousukiitoon. Näyttäisi jopa mahdolliselta, ainakin tässä vaiheessa, maran b-luokan hätyytteleminen Vantaan pyöräteillä lokakuussa. Tavallaan etwaksen verran harmittaa ettei kovia reenejä ennen ensi viikonlopun koettelemusta (siis Finlandia-puolimaraa) ole ehtinyt vetää riittävästi. Tuntuma on, että puolimaran ennätykseen vaadittava kunto ei nyt ole kauhian kaukana. Mutta riittävän kaukana nyt kuitenkin.

Säälittävän juoksu-urani aikana olen aika ajoin perusnylkkyä vääntäessäni ja Survivoria kuunnellessani unelmoinut tekeväni kaikkien aikojen yleisurheiluyllätyksen. Tyyliin underdoggina puolimarabaanalle täysin nimettömänä, hajuttomana ja mauttomana peruserkkinä. Märässä päiväunessani kiihdytän kärkiporukoihin kumppaneinani Sundea If:n keltapaitoja, Turun Weikkojen veikkoja ja muita kovia karjuja. Vastoin kaikkia odotuksia painan hurmiossa puolikkaan vähintäänkin viisi minsaa paremmin kuin pb. Vaikkapa aikaan 1.11.24. Maalissa sitten ihmetellään ja kouhotetaan sekä etsitään selityksiä moiselle yllärille. 

Urheilun historia on täynnä lähes edellisen daydreamin kaltaisia ylläreitä. Ensimmäisenä tuloo mieleen "Miracle on ice". Ei, nuoremmalle lukijasukupolvelle tiedoksi, kyseessä ei ole Kiira Korven EM-kisojen vapaaohjelma, joka ei pääty pyllähdykseen. (Olisihan tuokin toki ylläri). Vaan Lake Placidin olympialaisten legendaarinen hokifinaali, jossa hyvä voitti pahan, pojat voittivat miehet, demokratia kommunismin jne. Siis USA voitti Neukut. Vaikka Neukuilla tuoloin olikin kehissä täysin totaalisen lyömätön punakone. Kukapa voisi unohtaa velivenäläisen ykkösketjun Makarov-Krutov-Larionov. Suomen periaatteessa kohtuullinen hokiporukka otti turpaluukkiinsa yya-kumppaneilta yleensä 1-8 oder 0-6. Hämärän muistikuvan mukaan Suomen hävittyä kerran Izvestija- turnauksessa venakoille 1-4 oli kansakunta onnessaan ja innostunut hyvästä tuloksesta.

 Lake Placidissa Jenkkien joukkue oli koottu lähinnä maitopartaisista yliopistonuorukaisista. Siis miekkosista, jotka filosofian- ja taideopintojensa väliajoilla kävivät välillä hallilla kurittamassa pikkumustaa. Tosi karjut, eli NHL-starbat kiersivät iloisella kasikytluvulla olympialaiset kaukaa.Neukkujen olisi periaatteessa pitänyt tehdä haggelusta jenkeistä vähintään 8-0 tai 7-1, mutta toisin kävi. Ja niin jenkit saivat jälleen uuden urheilulegendan juhlittavaksi.

Jatketaanpa listaa. Tietenkin futiksella. Maailman futishistorian suurin yllätyshän koetaan huomenna, jolloin aavistuksen verran altavastaajina EM-karsintamatsiin Hollantia vastaan lähtevä Suomi niittaa tuulimyllymaan pojat maanrakoon 0-3. Ja hattutempunhan tekee tietenkin vaihdosta vapaaksi päästetty Shefki Kuqi. (Tähän perään pitäisi kait liittää lukuisia hymiöitä ja lol- tekstejä).

Futishistorian kovimpia ylläreitä lienee jo edellisessäkin postauksessa mainittu Kreikan Euroopan mestaruus 2004. Ne jotka eivät futiksesta ymmärrä tai välitä, vaan rakastavat marginaalilajia nimeltä jääkiekko selvennettäköön vertauksen avulla yllärin suuruus: Kuvitelkaapa, että Tanska voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden niin liikutaan samoilla todennäköisyyslukemilla kuin zorbaksien voittaessa pytyn 2004.

Yllärilistalle pääsevät toki myös: Jukka Keskisalo ja Janne Holmen. Suomalaiset kestävyysjuoksijat ovat sitten Paavon, Juhan, Lassen ja Martin päivien saaneet sitä ihteeän niskaansa niin urheiluhullun kansan kuin myös asiantuntevien toimittajien taholta. Voittoihin tottuneelle kansalle ei aivan riittänyt Risto Ulmalan seitsemäs vai olikohan se yhdeksäs tila MM-kisoissa.  Ei vaikka Arizonan susi yritti kovasti selittää olleensa toiseksi paras eurooppalainen tai jotain sinne päin. Edellään vain pari kenialaista, tansanialainen ja etiopialainen ja se valkoinen. Ei kelvanneet selitykset kun kotiin ei ollut mitalia kannettavana.

Jos meitsi haluaa joskus fiilistellä, itkeskellä ja olla tunteellinen niin silloin etsin juutuubista miesten 3000 m esteiden finaalin vuodelta 2007 tai Ateenan maran viimeiset kilometrit vuodelta 2002. Selostajana tietenkin Mertaranta eikä tunnelmaa pysty tappamaan edes sidekick Pubi Wallenius. Varsinkin Keskisalon juoksun viimeinen kierros on jäätävää katseltavaa. Saa isonkin miehen herkäksi.

Realismia. Huomenna Rotterdamissa Suomen potkupallomaajoukkue saa selkäsaunan koko rahan edestä. Lopputulos on jotain 2-0:n ja 5-0:n väliltä. EM-kisoille voimme sanoa adjö ja maajoukkuetta voidaan jälleen lähteä rakentamaan seuraavia MM-karsintoja silmälläpitäen. Ehkäpä vieläkin Hyypiän ja Litmasen varaan. Lisää realismia: Finlandia maralla b-luokan juoksija hurmioituu omasta blogikirjoituksestaan ja painaa ekat 5 km aikaan 17.30 (kun ei kovempaa pääse) ja seurauksenahan on täydellinen simahtaminen. Maaliin ajassa 1.22.45 kuola poskella ja veri suussa.