Lähes minuutilleen kuusi viikkoa kesti b-luokan juoksijan juoksutauko. Viime lauantaina ennen Englannin liigakierrosta suuntasi päättäväinen mies Asicsinsa kohti Kuljun perämettiä. Faskiitin runtelema kantapää lähetteli nimittäin  mennäviikolla huomattavasti laimeampia kipuimpulsseja aivokoppaan. Tuntuipa kinttu jopa totaalisen terveeltä apostolin kyydillä liikuttaessa. Joten kinttu kokeeseen lenkin merkeissä.

43 minsaa myöhemmin b-luokan juoksija saapui hymyssä suin kotiovelleen. Suunnon Gps ilmoitti matkaa taitetun juoksuaskelin tasan kymmenen kilomeetriä. Joskus oon kait juossut kovempaakin, mutta nyt olo oli kuin maailmanmestaruuden voittaneella. Kinttu nimittäin kesti juoksurasitusta vallan mainiosti. Ekat 1-2 kilsaa kantapää oireili lievästi, mutta kintun lämmittyä tuntui kuin vanhat hyvät ajat olisivat palanneet takaisin. Raastoimpa jopa yhden kilsan hurjuuksissani alle neljän minuutin! Ei pahemmin mieheltä, joka ei ole kuuteen viikkoon kuntoillut pätkääkään - mitä nyt välillä rynnistänyt mainostauolla telkan edestä jääkaapille ja takaisin.

Seuraava haaste olikin sitten lenkin jälkeen kylmenevä jalka. Palaako tuska, kipu ja hammasten kiristely vai ei? Omat hoitokonstit otin välittömästi käyttöön: kylmä Karhu- tölkki jalkapohjan alle ja hillitöntä veivausta. Rauhallista venyttelyä ja myös toisen kylmän Karhu-tölkin hyödyntämistä nestevajauksen tasoittamiseen. Ja lopputulos: Jalka kipuili aavistuksen verran illalla, mutta infernaalinen kipuhelvetti jäi kokematta.

Sen koin sitten seuraavana aamuna. Yöllä faskiitti oli nähtävästi tehnyt vastaiskunsa ja menestyksekkään sellaisen. Ensimmäiset minuutit ylösnousemisen jälkeen olivat tuskaa isolla T:llä.  Yhdellä jalalla pomppimiseksi meni jälleen meikäläisen eteneminen. Aamukahvin hörppimisen jälkeen huomasin yllätyksekseni kivun lieventyneen kipuasteikolla kasista vitoseen. Ja iltapäivällä tajusin Arskan ja Cityn surkeutta katselllessani jalkani olevan lähes kipuvapaa. Joten eihän siinä muuta mahdollisuutta ollut kuin Asicsit jalkaan ja räntäsateeseen raastamaan. Reiska 8 km tuli mittariin äärimmäisen hitaalla vauhdilla (jotain 4.45/km) ja tyytyväisenä odottelemaan faskiitin hyökkäystä illalla tai yöllä.

Ei tullut. Tänään jalka on ollut kiltti kuin ingalssinlaura. Ja kiltteys jatkui illan lenkillä. 11 kilsan kevyt kenttäravi (4.30 km) meni illan faskiittikipua. Surkuhupaista tosin on, että reiteni niin edessä kuin takanakin, puhumattakaan byllystä ovat aivan tulessa. Meitsi siis kärsii aloittelevien kanssajuoksijoiden ongelmista: käyttämättömien lihasten yllättävä kuormitus johtaa kipuiluun. O Tempora O Mores!. 

Ja sitten tavoitteihin: Kilpakumppanini viettävät hyvin ansaittua juoksulomaa - ainakin oletettavasti. Legendaarinen ylimenokausihan pitää sisällään juoksemattomuutta, ylenmääräistä syöpöttelyä ja kaikkea muuta kivaa. Itse näen horisontissa vielä viimeisen oljenkorren maratonputken jatkamiseksi tänäkin vuonna. Joulukuun neljäs päivä olisi mahdollista pinkoa edestakaisin Pomarkun raiteilla tai sitten itsenäisyyspäivänä Kuopijossa. Into on ainakin juuri nyt kova.

Jossakin aikaisemmista posteistani olen kait lupaillut tavoitteenani olla alittaa 3h maralla jonnekin 2030 luvulle asti tms. Nyt on kait pakko melko varmasti syödä sanansa. Nykykunnolla mahdollisesti arktisissa olosuhteissa ei ole mitään tsänssejä kolmosen kepittämiseen. Lisäkillerinä on kahden viikon päästä edessä oleva työmatka Delhiin, Intiaan. Jää oletettavasti raastot siellä vähille ja eiköhän sieltä joku karsea mahapöpö tartu mukaan oloani ilostuttamaan.