Perinteikkääksi muodostunut kesäkuun alun perheloma tehtiin sitten tänä kesänä Unkariin. Pitihän sitä käydä seitsemäntoistavuoden tauon jälkeen katsastamassa sukulaiskansan meiningit. Edellisellä kerralla 1994 elokuussa madjaarit olivat juuri karistelleet kommunismin möröt olkapäiltään ja olivat kovinkin vauhdikkaasti suuntaamassa markkinatalouteen ja ameriikan meininkiin. Tuolloin turistit, vaikkakin meidän tapauksessa köyhät opiskelijat, olivat luvallista riistaa. Eipä löytynyt ravintolaa tai rahanvaihtopistettä, jossa ei olisi härmän miestä viilattu linssiin. Niin ja sitten tuo palveluhenkisyys: silmiin ei katsottu, naama oli vääntynyt ns. naaraspuolisen norsun sukupuolielimelle ja vieraita kieliä ei puhuttu edes Budapestin turisti-infossa. Urheilullisesti matkasta jäi mieleen lenkki Tonavan rannoilla reilikaverin kanssa. Intouduttiin vetelemään intervallivetoja saaden respektiä paikallisilta vauhdistamme. Tämä siis vielä silloin kun ensimmäinen kilpailuhenkinen juoksusuoritus oli viiden vuoden päässä odottamassa.

2011 Unkari. Seitsemäntoistavuotta on pitkä aika ja se näkyi myös Unkarissa. Palvelu pelasi, kusetus oli pienentynyt minimiin ja lähes kaikki väänsivät ainaskin välttävästi lingua-francaa (englantia). Suurin järkytys oli Balatonfuredin rautatieaseman lipunmyyjän kielitaito: 55-vuotias tätsy myi liput Budapestiin lähes Oxford-englannilla. Antti Muurista lainatakseni: "Eteenpäin on menty".

Kuten oinastelin Unkarin matkasta ei muodostunut tehokasta harjoitusleiriä. Kun mukana on kolme hunnia (6-v, 4-v ja 1-v) ja vaimo, niin priorisaatiossa perheen pään juoksuharrastus ei ole aivan kärjessä. Hierarkian ykkösenä oli eriasteiset toiminnot liittyen veteen ja lähinnä uima-altaisiin. Erityisen mielenkiintoista erityisesti aikuisten mielestä oli tutustuminen paikallisiin leikkipuistoihin. Tuli oikein kodikas olo, kun puistojen leikkihärvelit oli tuottanut Lappset. Näissä olosuhteissa onnistuin kuitenkin livahtamaan kolmelle lenkille. Tietäen että reenimahkut ovat vähissä, päätin juosta lenkit mahdollisimman lujaa. 

Matkamme Balaton- osuudella (4-päivää) käväisin parilla setillä, joista toinen suoranainen vuoristoetappi juostuani järven rannalta korkeimman kukkulan näkötornille. Budapestissa verestelin vanhoja muistoja ja suuntasin rantaväylälle Budan puolelle päätyen lopulta raastamaan kuuluisaa Margit.-saarta ympäri. Ja sieltähän sitten löytyi lenkkeilijän paratiisi: 5.3 kilsan baana eräänlaista Mondo-alustaa. Yksin ei tarvinnut olla, paikallisia oli raastamassa samaa reittiä kymmeniä, ellei jopa satoja. Pakkohan siinä oli lähteä kisaamaan, kun Suomi paita sattui olemaan päällä. Tuloksena radan kierto tasan 20 minsaan ja about 50 päänahkaa. Juoksusta innostuneena uhosin hotskulla armottoman reenikauden alkavan välittömästi kun Suomeen päästään. Pikaisesti asettelin tavoitteeksi joko Paavo Nurmi- puolimaran tai Hämeenlinnan kaupunkipuolimaran. Parin viikon tehokuurilla olisi ollut tarkoitus päästä ainakin vähintään alle 1.20 kuntoon.

Mahdolliset lukijat huomannevat että käytin edelliskappaleen lauseissa konditionaalimuotoa. Nimittäin Suomeen päästyämme ehdin olla kotona kaksi tuntia ennen kuin iski kurkun kipeäksi ja kuumeen päälle. Pahimmilaan kuume hätyytteli viime torstain tienoilla 39 asteen haamurajaa ja kuumeen taltuttua on kurkku yhä ollut kipeä. Tätä kirjoittaessa pöpö näyttäisi vihdoinkin olevan talttumassa. Paavoon olisi kaksi viikkoa ja tässä välissä on vielä lisäriesana Juhannus... Joten katseet kohti syksyn kisoja.

Mieleen on viime viikkoina lipsahtanut pakanallisia ajatuksia lopettaa juoksu-"ura" ja siirtyä jäähdyttelijäksi. Juoksennella omien fiilisten mukaan about 40-60 kilsan viikkoja ilman erityisempiä kommervenkkeja. Uskoisin että maratoniajat tippuisivat tuonne 3h:n korville ja puolikkaaseen menisi 1.20-1.25. Siis ihan kelpokuntoilijan vauhtia. Tän hetken fiilis on että oman maratonennätys on niin kova, että se jäänee ikuiseksi. Puolikkaalla voisin kenties täydellisellä juoksulla pudottaa ajasta kymmeniä sekunteja pois - tuskin kuitenkaan minuutteja. Mutta kahtotaan, jos vaikka sais 5-6 ehjää reeniviikkoa tehtyä niin kaikki lienee mahdollista... Olenhan nuori mies.