"Saksa on paska maa", kiteytti Rädyn Seppo  kysyttäessä Stuttgartin MM-kisojen keihäskarsinnan päätyttyä katastrofaaliseen karsiutumiseen 1993. Tiukka vastaus sai Rädyn perässä hölkänneen Pubi-Walleniuksenkin hätkähtämään. Kotimaassa nousi kohu huonosti käyttäytyvästä keihäsmiehestä. Tapakoulutuksen perään huudeltiin ja Suomi-kuvan pelättiin saaneen vakavan tahran. Itse olen aina pitänyt kyseistä kommenttia kenties urheiluhistoriamme parhaana selityksenä epäonnistumiselle. Minimalistisuudessaan Rädyn kommentti on nerokas ja sisältää monia metafyysisiä tasoja.

Perinteisesti huippu-urheililjan selitykset epäonnistumisen jälkeen on jaettavissa karkeasti kolmeen kategoriaan: 1) Sekavat pseudoselitykset 2) Aikatalu-, olosuhde- ja varusteselitykset , sekä tietenkin: 3) lääketieteelliset selitykset.

Esimerkkejä kategoria ykkösestä:

: "Jo aamulla tunsin, ettei tänään kulje" ,

"Viimeistelyharjoituksissa huomasin kuuden vuoden takaisin tekniikkavirheen palanneen" 

"Vauhti alkuerässä oli aivan liian hidas ja tiesin ettei minulla olisi riittävästi kirivoimaa loppusuoralla (ei sitten tullut mieleen mennä keulaan vetojuhdaksi...)

ja kategoria kakkosesta:  "Nämä aamukarsinnat ovat aina olleet minulle hankalia ja vaikka heräsinkin klo 3.30, ei elimistöni ollut kilpailukunnossa" 

"Stadionilla käytetty italialainen Mondo-alusta on ollut minulle aina ongelmallinen, enkä nytkään päässyt sinuiksi alustan kanssa"

"Nämä uudet keihäät/seipäät/hyppyasut jne. suosivat ruotsalaisia, itävaltalaisia ja norjalaisia. Meillähän ei näitä uusia keihäitä ollut saatavilla kuin vasta pari viikkoa ennen kisaa"

kategoria kolmonen:  "Kinnerjänne kipeytyi eilen viimeistelyharjoituksissa, yritin lähteä tekemään normisuoritusta puudutettuna, muttei siitä mitään tullut".  "Viime vuoden marraskuussa sairastuin mykoplasmaan, enkä pystynyt tekemään normaalia peruskuntokautta. Näkyy kilpailukauden suorituksissa".

Urheilijoiden selityksistä olisi helppo kerätä fraasikirjanen julkaistavaksi, aivan kuten politiikkojen lentävistä lauseista, sekä lääkäreiden käsittämättömistä saneluista. Itse asiassa taisinpa saada liikeidean... (tyhmänä julkisen sektorin työläisenä, en kuitenkaan deletoi kirjoitustani, ja salaa loisteliasta ideaa).

Sepporätymäinen kiteyttäminen ja perussuomalainen jurous ei ole IN nykyurheilijoiden keskuudessa. Futis- ja lätkäpelien jälkeiset haastattelut ovat katsojille pitkitettyjä kärsimysnäytelmiä. Hoki-miehet ovat nähtävästi kerrankin kuunnelleet oppitunnilla - nimittäin silloin kun heidät on ohjeistettu laukomaan tyhjänpäiväisiä kliseitä, niin voiton kuin tappionkin hetkellä. Vai oletteko kuulleet sakukoivulta, mikkokoivulta tai tuomoruudulta mielenkiiintoisia kommentteja pelin jälkeen? MM-kulta toki muutti tilannetta ja kaikki kunnia Anssi Salmelalle, jonka kommentit YLE:n suorassa lähetyksessä noussevat klassikkokamaksi.

Latteuksien latelemisen kuningas on kuitenkin Kuningas itse. Litin kommentit niin Moldova tappion kuin Portugali voitonkin jälkeen ovat kiinnostavuudessaan verrattavissa rautakankeen. Moldova tappion jälkeen olisi ollut aiheellista todeta Moldovan olevan v--un  paska maa, ihmisten olleen rumia ja tuomarin olleen lahjottu. Mutta ei, Litti taisi rauhallisesti todeta ettei peli tänään kulkenut, maalipaikkoja ei hyödynnetty ja puolustus teki muutaman pahan virheen. Ketä kiinnostaa..

Ai niin. Käväisin tosiaan juoksentelemassa Saksassa puolimaratonin merkeissä. Aluksi hyvät uutiset: 1) Voitin edellisissä postauksissa mainitun hollantilaisen kuudella ja puolella minuutilla 2) voitin nippanappa takaperinjuoksun maailmanennätysmiehen  3) Ehdin sopivasti kisan jälkeen ihastelemaan Barcan peliä Salfordia vastaan

. Sitten huonot uutiset: 1) aika 1.21.00   2)  Ei ole seityksiä: olin terve, rata oli erittäin nopea, ei tuullut, lämpöä +21 (joka tosin liikaa...) 

Joten b-luokan juoksijalla on nyt henkilökohtainen juoksukriisi menossa. Periaatteesa tän vuoden puolella on reenattu ihan kohtuullisen hyvin ja erityisesti huhti- ja toukokuussa oon päässyt vetämään kovia reenejä ihan riittävästi. Moisella reenillä on viime vuosina nakutettu puolimara takuuvarmasti 1.16-1.19 välille. Tän vuoden kaksi yritystä on päättynyt hyvistä olosuhteista huolimatta fiaskoon. Kolmas yrityskerta on auki. Forssan Huvi-ilta on yksi mahdolisuus, mutta tuloo aikas pian ja jos helteet jatkuvat niin kisaan en kyllä lähre ihteäni nolaamaan. Lisäksi ensi keskiviikkona b-luokan juoksija pakkaa perheensä lentokoneeseen ja matkustaa viettämään viikon rentouttavaa ranta/kaupunkilomaa Unkariin. Pustalla ei varmaankaan tule paljon reeniä vedettyä. Piffiä ja pilsneriä sitäkin enemmän... Loisteliasta viimeistelyreeniä ei siis ole Vorssaa varten luvassa. Ehkäpä seuraava raasto on jälleen HCM, vaikka olenkin luvannut etten enää koskaan erehdy kyseiseen kisaan osallistumaan.

Ehkäpä Saksa on paska maa ja Helsinki on paska kaupunki:)