Edessä on Karhu, joten edessä ei ole Karhua. Moinen lause saattaapi vaikuttaa ensi silmäykseltä abstraktilta tai suorastaan järjettömältä. Tai vähintäänkin ristiriitaiselta tyyliin valehtelijan paradoksi: "Minä valehtelen aina".

Valehtelijan paradoksi on aikoja sitten selvitetty. Myös postaukseni ensimmäinen lauseen ongelma on helposti ratkaistavissa. Huomenna on edessä Karhu-viesti, joten postausta kirjoittaessani edessäni ei ole Karhu-olutta, sillä kun edessä on vakavamielinen kisatapahtuma, ei olueeseen kajota.

Vuoden ensimmäinen kisastarttihan jännittää aina armottomasti. Kilpailuhenkistä raastoa ei voi millään muotoa verrata koviin reeneihin, mattoraastoihin eikä edes harjoituskauden testijuoksuihin. Kisa on aina kisa ja pitkän tauon jälkeen setää jännittää.

Suorastaan jopa skitsofreeniset ajatukset kaikuvat pääkopassa: "Olenko reenannut liian vähän?"; "Vedinkö eilisen vetoharjoituksen liian lähellä kisaa?", Mitä jos vedän pari ekaa kilsaa aivan liian kovaa ja hyydyn totaalisesti?" jne. Etukäteen mieli ja keho myös kammoavat kisan keholle tuottamaa armotonta tuskaa. Reeneissä ei ainakaan meikäläinen pääse lähellekään maksimaalista tasoa - siis maksimaalista kipua. Viime vuoden Karhusta muistan elävästi tuskan ja kauhun tunteet parin kilsan raaston jälkeen kun tajusin jäljellä olevan vielä 7km ja äijän olevan totaalisen finaaleissa.

Huomenna edessä lienee viestin aloitus- tai kakkosuus. Ja jälleen kerran odotettavissa on armoton vastatuuli ja pikanttina lisänä vesi- tai räntäsade. Omana masterplaanina on mulkvistimaisesti, mikäli mahdollisuus siunaantuu, ottaa sopiva peesi ja edetä tuulensuojassa mahdollisimman pitkään. Olkoon huomisen prinsiippinä: "En ole tullut tänne ystäviä hakemaan..." tai sitten "Kaikki joukkueen eteen".  Viime vuonnahan sain ihanan etuoikeuden puskea pohjoistuuleen ylhäisessä yksinäisyydessäni koko pätkän 9.2 km ja kokemus oli unohtumaton.

Ai niin. Marastarttiin on nyt yhdeksän päivää. Viime viikolla oikean jalkani sisäsyrjä kipeytyi sen verran että reenien kuormittavuutta piti vähentää. Muutama mielestäni tärkeä viimeistelyreeni jäi nyt tekemättä, mutta kaiken kaikkiaan helmikuun puolivälistä alkanut tavoitteellinen reenikausi onnistui yli odotusten. Jalkakin alkaa olla lähes kivuton, joten Zurichissä tavoitteet ovat yhä semikorkealla. Ennätys lienee mahdottomuus, mutta täydellisellä suorituksella 2.4x.xx on ilman muuta realismia.

Ja lopuksi: Edessäni ei ole, kuten alussa postasin Karhua, mutta Calrlsbergia kylläkin, sillä eihän tässä nyt sentään liikaa ressata.