Maraton TJ 18. Vanhan viidakon sanonnan ja juoksufoorumillakin totuudeksi julistetun väitteen mukaan on jo myöhäistä parantaa kuntoa ennen maraa. Kaikki on siis tehty ja iskukyvyn voi pilata reenamalla viimeisen kolmen viikon aikana liian paljon ja liian kovaa. Olen osittain eri mieltä.

Aikaa on vielä yli kaksi viikkoa ja kokemukseni mukaan löysäily tässä vaiheessa kostautuu lähtöviivalla. Kroppaa on hyvä kurittaa aina viimeiselle viikolle asti. Muuten koneisto muuttuu mukavuudenhaluiseksi ja tulee lusmu fiilis. Oma strategia on tällä kertaa se että viimeiset 4 viikkoa ennen maraa reenikertoja vähennetään ja kilometrimäärät putoavat. Mutta teho kasvaa. Viime viikolla mittariin tuli 75 km keskikilometrivauhdin ollessa tuollaista 4.10/km luokkaa. Mukaan mahtui sunnuntaina räkä poskella tehty intervalliraasto ja tuo keskiviikon pitkä kova. Muut lenksut vedin reippaasti höntyilemättä 4.15-4.25/km vauhdeilla, välillä muutamien ruskojen höystämänä.

Tän viikon masterplan oli vetää alkuviikosta kova intervallityyppinen reeni ja pääsiäisen kunniaksi pitkä(lenkki) perjantaina. Muut reenit sitten reippailua ja kenties johonkin väliin, jos keho kestää, toinen kovempi lyhyt vääntö. Eilisen intervalliraaston siirsin käytännön syistä matolle. Hyvillä fiiliksillä mattoraastoon lähtenyt Hurja hyytyi kuitenkin jo 20 minsan väännön jälkeen. Lopulta kova reeni kutistui 50 minsan hölkyttelyksi keskivauhdin ollessa aikas tarkalleen 4.00/km. Ei hyvä.

Ulkona suoritettavalle harjoittelulle toi lisähaasteita toissapäiväinen lumimyräkkä. Pyörätiet ovat yhä lumisia, tai vähintääkin sohjon peitossa. Perjantaihin mennessä olisi ihan kivaa jos takatalvi hellittäisi edes sen verran että pitkää lenkkiä pääsisi raastamaan asfalttipohjalla.

Inhorealistiset säätiedotteet lupailevat kuitenkin hiihtokelien jatkuvan näillä näkymin juhannukseen saakka. Eiköhän Zurichistä ole kuitenkin lumet sulaneet.